Sofi & Nappi 2

 

Unohdin tämän kuvan aivan kokonaan aiemmasta postauksesta! Ihan huikean hieno kuva! :) 

Sofi & Ensilumi

Tänään kun herättiin, ulkona odotti iloinen yllätys: LUNTA! Lähdin heti viemään Sofia pissille, jotta tyttö näkisi ja kokisi elämänsä ensimmäistä kertaa lumen. Kohta lähdetäänkin sitten kunnolla ulkoilemaan tuonne ihanaan valkoiseen maisemaan. Kuvissa häiritsee tuo talutushihnan näkyminen kireänä, mutta eipä sille mitään voi. Pian on kyllä päästävä ottamaan lumisia kuvia Sofista ilman tuota narua!

Sofi & Nappi

Ollaan nyt vierailtu useita kertoja Muuramessa poikaystäväni perheen luona, jotta Sofi ja perheen Suomenlapinkoira Nappi ystävystyisivät. Heistä on kyllä tullut suloinen parivaljakko. Nappi on tosiaan narttu, joka nauttii Sofin hoivaamisesta ja paimentamisesta. Maanantaina käytiin neljästään pidemmällä lenkillä: Sofi, Nappi, minä ja poikaystäväni. Siellä ei harmillisesti sattunut olemaan kameraa mukana, mutta poikaystäväni otti kyllä puhelimellaan jotakin kuvia. En ole vielä ehtinyt selaita niiden laatua, mutta teen sen kyllä.

Tässä kuitenkin muutamia otoksia Napin ja Sofin leikeistä:

 

Koiruuksilla on vielä aikamoisesti kokoeroa, joten leikkejä täytyy aina vähän tarkkailla. Kumpikin kuitenkin ottaa touhut onneksi pilke silmäkulmassa, vaikka se vähän liian riehakkaalta näyttäisikin meidän ihmisten silmään. Ihanaa, että meidän tytöillä on nyt toisensa kavereinaan. 

 

Eilen annettiin Sofille taas matolääke ja varattiin aika seuraavaan rokotukseen (kahden viikon kuluttua). Aika tuntuu menevän hirrrrmuisen nopeasti! Luin jostakin oppaasta, että pennun ikä kahdeksasta viikosta 16 viikkoon saakka on erittäin tärkeää aikaa kasvatuksellisesti. Otettava siis kunnon loppukiri kaikessa kasvatuksessa, jotta Sofi ehtii nähdä vielä paljon uusia paikkoja ja asioita! En halua, että mikään pelottaa sitä tulevaisuudessa. Sen rokotuksen jälkeen lähdetään sitten kunnolla tutustumaan kaupungin vilskeeseen, koirapuistoihin ja muihin vähän yleisimpiin paikkoihin. 

 

Sofi 13 viikkoa!

Viime lauantaina Sofi täytti tasan 13 viikkoa, jonka kunniaksi minä ja Sofi lähdimme yhdessä Muurameen vanhempieni luokse. Yritimme taas treffailla kissojen kanssa, mutta pääasiallisesti menimme ulos riehumaan. Omalla asunnollamme Lutakossa kun ei oikein ole mahdollisuutta päästää koiraa pihalle telmimään. Sofi nauttikin olostaan pihalla täysin siemauksin! Harjoittelimme temppuja, koska Sofilla on vaikeuksia keskittyä ulkona, tietenkin kun siellä on kaikkea paljon mielenkiintoisempaa kuin emännän huudot ja käskyt. Sofi kyllä juoksee innoissaan luokseni aina kun pyydän ja lauantaina keskittyi hyvin temppuihinkin. Heittelimme tennispalloa, mutta enimmäkseen halusin neidin päästelevän höyryjä ja energiaa, haha!

Mun vanhemmat oli just samana aamuna haravoinneet lehtiä ja näistä lehtikasoista muodostuikin Sofille erityisen hauskoja leikkipaikkoja! Heittelimme lehtiä ja Sofi oli aivan hurmoksessa! Onneksi sain otettua tuon edellä olevan kuvan! Tulee niin hyvä fiilis tuota kuvaa katsoessa. Voiko enää olla mitään kauniimpaa? Ei syksy olekaan yhtään hassumpi vuodenaika.

Noin tarkkaavaisesti Sofi pysähtyi kuuntelemaan, mitä asiaa meillä oli. Siispä toimiva hetki ottaa lisää kuvia!

Seisontakuva. 

Lopuksi vielä tällainen nätti kuva, kun Sofi on jo vähän väsähtänyt kaiken sen riehumisen jälkeen ja jaksaa jopa istua rauhassa! Tekee kyllä tosi hyvää pennulle ja sen kropalle päästä kirmailemaan vapaana ja nauttimaan vauhdin hurmasta!

Tässä Sofi ja kissamme Pico ja Viivi. Pico tuo edessä oleva suurempi kolli, joka täytti heinäkuussa yhdeksän vuotta. Viivi on taka-alalla seisova, sirompi neiti, jolle tulee itsenäisyyspäivänä kahdeksan vuotta täyteen. Aika vanhoja kissoja siis jo, mutta sitäkin ihanampia ja rakkaampia! Tässä kuvassa siis kaikki elämäni eläimet! <3 

Kuka on Sofi?

Nimi: Cardiwe's Bring Me Harmony

Lempinimi: Sofi

Sukupuoli: Narttu

Syntymäaika: 14.7.2012

Väri: Tricolour

Ennen luovutusta kasvattaja vei pennut pentutesteihin, ja tulosten perusteella voitiin todeta Sofin olevan rohkea ja sosiaalinen nuori neiti. Testitulokset pitivät kyllä täysin paikkansa! Meidän Sofi on ollut tosi rohkea näiden ensimmäisten viikkojen aikana. Pelkäsin hirmuisesti, että ensimmäisenä yönään meillä Sofi itkisi ja vinkuisi, mutta niin ei todellakaan käynyt. Alusta asti Sofi on ollut reipas ja avoin uusille asioille.  

Tähän asti Sofi on innostunut aivan jokaisesta lelusta, jonka on sille antanut. Neiti on myös hyvin ahne, sillä jokainen pienikin maasta löytynyt hiukkanen on saatava suuhun. Ulkoilujen aikana olen joutunut sorkkimaan suusta kaikennäköistä aina tupakantumpista jäniksen papanoihin ja kaarnanpaloista omenankuoriin. 

Ehkä tärkein missiomme näiden ensimmäisten viikkojen aikana on ollut Sofin sosiaalistaminen. Neiti on tavannut paljon erilaisia koiria, ajoneuvoja, ihmisiä ja muita arkipäiväisiä asioita. Meillä on käynyt viikottain ystäviä ja perheenjäseniä kylässä. Ei ole tainnut olla yhtäkään viikonloppua, jona EI olisi ollut kavereita iltaa viettämässä. Sofi on siis saanut paaaaaaljon erilaisia ihmiskavereita ja -hoitajia itselleen. :) Sen lisäksi olemme tutustuttaneet Sofin muihin koiriin, joita onneksi tapaa Jyväskylän rantaraitilla runsain mitoin. On ollut hauska nähdä, miten erilaiset rodut käyttäytyvät keskenään. Muutama shelttikin ollaan tavattu. 

Tarpeellista tulevaisuuden kannalta on ollut tutustuttaa Sofi avomieheni perheen koiraan, Suomenlapinkoira Nappiin. Näin saamme Sofille mahdollisen hoitopaikan, jos lähdemme joskus reissuun. Tietenkin myös juhlapyhiä ajatellen on tosi kiva, että Nappi ja Sofi olisivat kavereita. No se on nyt onneksi totta ja heistä on tullut kaverukset muutamien treffikertojen jälkeen! :) Postailen tästä erikseen. Myös minun perheelläni on lemmikkejä, nimittäin kaksi ragdoll-rotuista kissaa, jotka ollaan myös käyty Sofin kanssa haistelemassa pariin otteeseen! Kissat puolustautuvat herkästi, joten Sofi ei ole innokkuudestaan huolimatta vielä päässyt kovin lähelle noita meidän räsynukkeja. Ehkä joku päivä meidän kissatkin tykkää Sofista!

Sitten ollaan nähty autoja, pyöriä, rullaluistimia, skeittilautoja, roska-autoja, kuorma-autoja, rekkoja, linja-autoja ja paljon muita kulkupelejä! Sofi ei ole ollut moksiskaan mistään noista edellä mainituista. Kotona ollaan tietty imuroitu, mopattu, pesty pölyjä (ja pissoja lattioilta) ja näytetty Sofille kaikkia mahdollisia arkipäiväisiä tapahtumia. Imuri ja moppi eivät oikein ole Sofin parhaita ystäviä, vaan niitä on päästävä jahtamaan ja niille on myös vähän haukuttava. Toistoja vaan, niin neiti kyllä oppii miten harmittomia välineitä ne ovat!

Heti ensimmäisestä autoilukerrasta lähtien - kotimatka Ylöjärveltä Jyväskylään - Sofi on käyttäytynyt mallikkaasti. Nykyään alkaa nukkumaan autossa. Muutaman kerran on tullut oksennus jostain syystä, lienee vähän jännittänyt minne ollaan matkalla. 

Ensimmäiset viikot olivat niitä vaikeimpia minullekin, koska Sofi on ensimmäinen koirani. En ollut koskaan aiemmin kokenut pissalenkeillä ravaamista tai kouluttamista. Ekoina päivinä Sofi ei malttanut syödä ja huolestuin siitä valtavasti. Myös jatkuvat pissit sisälle saivat minut panikoimaan, ettei Sofi ole sisäsiisti vielä ensi kesänäkään. Välillä minut valtasikin stressi ja epätoivo, koska todella haluan tehdä kaiken oikein. Onneksi olen saanut paljon apua kasvattajalta Heidiltä sekä kaikilta koiranomistajatutuiltani. 

Nyt pahimmat viikot ovat onneksi jo takanapäin! Sofi ei ole enää pissinyt öisin tai ollessamme poissa kotoa, vaan odottaa kiltisti ulos pääsemistä. Välillä iltaisin on lirutellut huomiota saadakseen, etenkin jos meillä on ollut kavereita kylässä. Ruoka maittaa erittäin hyvin ja olemme opetelleet kattavan määrän temppuja ja käyttäytymissääntöjä. Olen todella onnellinen ja ylpeä Sofin omistaja! <3 

P.S. Kuvat ovat Sofista ihan pienenä pentuna. En muista tarkkoja ikiä päivien tarkkuudella, mutta ekojen viikkojen aikana otettuja kuvia. :) Eli 9-10-viikkoinen shelttineiti kuvissa!

Sofi & syksy

Sofi on nyt kaksitoista viikkoa vanha, välillä erittäin kiltti ja välillä todellinen riiviö. Maanantaina käytiin rokotuksissa eläinlääkärissä. Käynti meni erittäin hyvin, Sofi antoi tosi hyvin lääkärin tutkia muun muassa hampaat ja rokotuksestakaan ei ollut moksiskaan. Antoipa Sofi lääkärisedälle pusunkin!

Sofi on siis asustellut meillä nyt reilut neljä viikkoa. Voisin rakentaa seuraavan postauksen kertomalla näistä neljästä ensimmäisestä viikosta koiranomistajana. Myös pentukuvia luvassa lisää!

Kuinka kaikki alkoi?

Olen 21-vuotias nainen Jyväskylästä. Opiskelen palvelujen tuottamista ja johtamista Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa ja samanaikaisesti työskentelen myyjänä askarteluliike Tiimarissa. Olen aina ollut urheilullinen ja harrastanut erilaisia urheilulajeja, kuten yleisurheilua ja tanssia. Tällä hetkellä pelaan lacrossea Jyväskylä Lacrosse Club ry:n naisten joukkue Queensissä. Urheilullisuuden takia olenkin aina ajatellut, että jos otan koiran, sen on oltava sellainen rotu, jonka kanssa pääsee liikkumaan ja harrastamaan.

Olemme avomieheni kanssa haaveilleet pitkään omasta koirasta ja muutama vuosi sitten rakastuimme rotuun nimeltä Shetlanninlammaskoira. "Shelttejä" näkyi jonkin verran lenkkipoluilla ja ne saivat minut aina sössöttämään kauniilla ulkomuodollaan ja siroilla kasvonpiirteillään. Aloimme tavoittelemaan unelmaamme askel kerrallaan. Edelliseen asuntoomme ei saanut ottaa eläimiä, vaikka seutu olisi muuten ollut suorastaan täydellinen koiralle. Suuri askel olikin muutto suurempaan asuntoon Jyväskylän keskustaan. Vaikka seutu ei olekaan koiralle täydellinen, asunto mahdollisti koiran ottamisen.

Muuton jälkeen aloimme etsimään kenneleitä netistä. Huomioni kiinnitti eräs kennel, johon otin yhteyttä. Yritin kirjoittaa kattavan, rehellisen ja monipuolisen sähköpostin. Onneksi meillä synkkasi heti tosi mukavasti kasvattajan kanssa. Olimmekin sitten yhteyksissä koko kevään ajan, pentusuunnitelmien edetessä ja lopulta muuttuessa täydeksi todeksi.

Pentue syntyi 14.7.2012. Eräänä päivänä loppukesästä saimme tietää, että yksi kolmesta sheltinpennusta tulisi olemaan meidän. Miten ihana tunne olikaan saada noin onnellisia uutisia! Haimme kahdeksanviikkoisen Cardiwe's Bring Me Harmonyn eli Sofin luoksemme syyskuun 8. päivä. Nyt Sofi on kolmen kuukauden ikäinen, reipas ja suloinen sheltinpentu. Vaikka nimen valinta olikin hankalaa, voidaan nyt todeta Sofin olevan täydellinen nimi juuri tuolle pennulle!

Haluan vielä kerran kiittää Sofin kasvattajaa, Heidi Ruohoa, unelmamme toteuttamisesta ja kaikesta tuesta sekä Sofin loistavasta kasvatuksesta! Sofi on ehdottomasti elämäni koira ja tulee aina olemaan. Minulla ei koskaan aiemmin ole ollut omaa koiraa, joten kaikki koiran kasvatukseen ja kouluttamiseen liittyvä on minulle uutta ja ihmeellistä. Toivottavasti tästä blogista pystyvät hyötymään kaikki ne muutkin, joilla nyt on tai jotka ovat ottamassa ensimmäisen oman koiranpentunsa. Minä tulen varmasti olemaan elävä esimerkki siitä, mitä kannattaa tai ei kannata tehdä. Jotain opin varmasti kantapään kautta, mutta uusia asioita tulen varmasti oppimaan mielettömästi, olen nyt jo oppinut! Onneksi ystäväpiirissäni on paljon koiranomistajia ja olen saanut paljon vinkkejä ja apua heiltä. Blogin perustin pääasiassa siksi, että kasvattaja ja kaikki Sofin tutut saavat kätevästi lukea kaikki meidän kuulumisemme. :)