Moikkelismoi pitkästä aikaa! Toukokuussa tosiaan vietettiin avomieheni kanssa muutama viikko Thaimaassa reissaten, jolloin Sofi oli kahdessa eri hoitopaikassa. Tai no oikeastaan ensimmäisen viikon Sofi vietti ihan täällä kotona, minun äitini asui täällä hänen kanssaan sen ajan, koska käy lähistöllä töissä. Viikko oli mennyt mukavasti ja äitini oli nauttinut valtavasti Sofin hoidosta. Toiseksi viikoksi Sofi vietiin avomieheni perheen luokse. Siellä hän sai riehua koko viikon Napin kanssa, joka on siis avomieheni perheen Suomenlapinkoira.
Sillä aikaa kun olimme reissussa, Sofi kävi myös viimeisessä jalkakontrollissa, jossa todettiin jalan kunto hyväksi. Sofin jalassa olleelle siteellekin kävi itse asiassa niin, että tyttö päätti itse vääntäytyä siitä eroon muutama päivä ennen kontrollia. Itse ainakin näin asian niin, että Sofi itse päätti, ettei todellakaan tarvitse enää sidettä. Ja niinhän siinä kävikin, että sitä ei tarvittu. Eläinlääkäri antoi hoito-ohjeeksi 2 x 30 min lenkkiä päivässä, hierontaa jalalle sekä kipulääkettä mahdollisia kipuja varten. Edes fysioterapiaa ei sittenkään tarvittu!
Noin kuukauden päästä on sitten viimeinen kontrolli, jossa katsastetaan miten nämä kaksi kuukautta ilman sidettä ovat menneet. Jalka vaikuttaa normaalilta ja terveeltä, mutta Sofille on jäänyt tapa nostella sitä silloin tällöin. Lisäksi jalka vielä väsyy helposti, sillä lihakset ehtivät surkastua murtuman takia. Olemme myös huomanneet, että Sofi arastelee jalkaansa nukuttuaan tai oltuaan pitkään paikallaan, sillä se varmaan kangistuu levossa. Tyttö venytteleekin paljon oma-aloitteisesti.
Oli kyllä mahtavaa nähdä tyttö muutaman viikon eron jälkeen. Tuntui, että Sofi oli kasvanut ja muuttunut aikuisemman näköiseksi! Kyllä tuollaiset erot vain huomaa paremmin, kun ei joka päivä näe toista. Tässä on myös ollut eräänlainen kurinpalautusprojekti menossa, sillä niin monta viikkoa Sofi vietti lasta jalassa sekä muiden hoivissa, että olivat vähän jo käyttäytymissäännöt unohtuneet. Murtuman takia lenkkeily oli olematonta, ja nyt ollaankin totuteltu vanhaan tuttuun rytmiin ja toimintaan. Olen melkeinpä varma, että Sofilla oli paljon hauskempaa muiden hoivissa, kun silloin oli saanut vähän hemmottelua eikä kuri ollut niin tiukkaa. Lisäksi Nappi piti huolen, että Sofilla oli tekemistä, sillä Sofi rakastaa Napin seuraamista, se ei muuta tekisikään. Ihan sääliksi käy sitä lappalaista, ei saa hetkeäkään rauhaa tältä meidän riiviöltä.
Thaimaan loman jälkeen kuitenkin arki koitti, niin meille kaksilahkeisille kuin Sofillekin. Kunhan jalka on varmasti täysin normaali ja saadaan eläinlääkäriltä lupa, niin pääsee Sofikin enemmän harrastelemaan kaikenlaista ja riehumaan vapaana. Niin paljon olisi kivoja kavereita lähistöllä, joiden kanssa Sofi haluaisi leikkiä, mutten ole vielä uskaltanut päästää.
Sellaista siis kuuluu Sofin jalalle. Muuten tässä vietellään normaalia arkea. Vapaapäivät teen opinnäytetyötäni, joka Sofia varmaan tympii, koska olisi paljon kivempi leikkiä ja ulkoilla, kuin katsella sivusta kuinka näpyttelen tietokonetta. Työpäivinämme Sofi on taas joutunut opettelemaan yksinoloa, kun täällä kotona ei olekaan muita koiria seurana. Muutama viikko sitten oli avomieheni veljen ylioppilasjuhlat, joihin Sofikin pääsi osallistumaan. Koirat pyörivät herkkuja syövien vieraiden jaloissa ja kävivät moikkailemassa jokaista vierasta siinä toivossa, että lautaselta vaikka sattuisi jotakin tipahtamaan. Hienoa oli kuitenkin huomata, että Sofi viihtyi hyvin suuremmankin ihmisjoukon keskellä eikä hämmentynyt vieraista ihmisistä ollenkaan.
Kesä on tullut ja säät on olleet täällä Suomessakin mahtavat! Ihanaa, että Sofin jalka on parantunut ja päästään yhdessä nauttimaan kesästä! Kaksi punkkiakin on jo kerennyt tarttua Sofiin - molempiin silmäkulmiin! Ne on kuitenkin napattu onnistuneesti punkkipihdeillä. Olen kuullut monien tuttujen kokeilleen punkkipantoja tai -aineita, mutten ole itse uskaltanut tehdä mitään päätöstä niiden suhteen. Melkoinen riesa nuo punkit kesällä! Samoin kuin kuumuus, se on pitkäkarvaiselle koiralle raskasta. Viime viikolla sai olla jatkuvasti vaihtamassa vettä Sofille, hän kun juo vain ihan tuoreinta ja kylmintä vettä, haha! Asetin pöytätuulettimen lattialle pyörimään, ja Sofi onkin tykännyt nukkua tuulettimen vieressä. Myös järvessä uimista olen paljon pähkäillyt, se tekisi varmaan Sofin jalallekin hyvää. Jos seuraavien helteiden yllättäessä lähdettäisiin kokeilemaan kahlauksen kautta tuota järvielämää.
Tässäpä ne olivat Sofi-neidin kuulumiset! Mukavaa kesää teille kaikille kaksilahkeisille ja koirillenne!
