Sofi: marraskuuta 2013

"Mihin aikaan yleensä teette iltalenkin?"
"Kuinka pitkän aamulenkin teet Sofin kanssa?"

Tällaisia kysymyksiä saan kuulla usein. Kaikenlaiset kysymykset liittyen koiran päivittäisiin rutiineihin ja arjen rytmeihin saivat minut miettimään meidän omia tottumuksia.

Sofin ruokailun ja liikunnan suhteen en halua olla "kaavoihini kangistunut", sillä kyllähän ihminenkin tarvitsee monipuolisuutta elämäänsä - miksei siis muka koirakin!

Sofin päivittäinen ruokailu rakentuu kahdesta ateriasta. Aamuruoan annan noin klo 8-10 riippuen omista aikatauluistani, ja iltaruoan Sofi saa nauttia noin klo 20-22 välillä. Joskus mietin sitä, että onkohan ruokailujen välillä liian pitkä tauko, mutta hyvin tuo rytmi on näyttänyt toimivan meillä. Ruoan päärakennusaines on eläinkaupasta ostetut kuivaraksut. Eri brändejä ollaan kokeiltu monia, välillä niitä ns. ravintorikkaampia ja välillä niitä tunnetumpia brändejä, jotka saattavat sisältää "teollisempaa" tavaraa. Raksujen sekaan laitetaan yleensä jotain lisuketta, kuten jauhelihaa tai raejuustoa. Protskuja koiralle! Ravintolisänä käytän koiralle tarkoitettu öljyä, joka hoitaa esimerkiksi koiran turkkia ja niveliä.

Ruokailuissa siis on havaittavissa selkeä rytmi. Lenkkeilyssä on enemmän vaihtelua ja monipuolisuutta. Päivän ensimmäinen ulkoilu tapahtuu aamulla heti, kun minä emäntä herään, yleensä klo 7-8 maissa. Aamulenkin kesto on meillä yleensä noin 30-60 minuuttia, riippuen kuinka monta tuttua tavataan matkan varrella. Välillä otetaan karvakamujen kanssa aamujumpat ja karistetaan unihiekat Sofin silmistä. Aamuisin yleensä kierretään lähistöllä pieni lenkki ja sen jälkeen heitellään hieman palloa nurmella, jotta Sofi saa riehua vapaana. Sitten aamuruokakin maistuu koiralle hyvin, kun tarpeet on tehty.

Muissa päivän lenkeissä onkin sitten enemmän vaihtelua. Välillä käydään yksi pidempi lenkki (60-120min) ja sen tukena joku lyhyempi. Monesti käydään saman päivän aikana useampia lyhyempiä lenkkejä, heitellään leluja pihalla tai nähdään kaverikoiria ja riehutaan niiden kanssa (siis Sofi riehuu, minä en). Usein päivä on sellainen, että käydään tosiaan noita useampia pienempiä lenkkejä. Joskus tavataan seudun shelttejä shelttitapaamisissa. Meidän naapurustossa on myös sunnuntaisin pienten korien tapaaminen aina tiettyyn aikaan, niin sielläkin Sofi näkee karvakamujaan.

Joka tapauksessa haluan pitää ulkoilukulttuurin virkeänä ja pirteänä niin, että kävellään erilaisia lenkkejä - eri suuntaan eri tempoa käyttäen. Välillä on mukava tehdä kaupunkilenkki, eli harjoitella käyttäytymistä kapeammilla kujilla keskustan sykkeessä, liikennevalojen vilkkuessa ja autojen huristellessa. Välillä taas on mukava lähteä juoksentelemaan metsäpolkuja pitkin tai telmiä pitkin peltoja ja nurmikoita! Päivän viimeinen ulkoilu tapahtuu iltaruoan nauttimisen jälkeen, noin klo 22-23. Silloin huolehditaan, että Sofi vaan tekee tarpeensa, niin saa sitten sekä koira että ihmiset nukkua kunnolla aamuun asti.

Minusta olisi kurjaa huomata, että oma koira olisi niin kaavoihin kangistunut, että vaikka lähtisin kävelemään aamulla sen kanssa ilman narua (tai en lähtisi mukaan ollenkaan), niin se automaattisesti omin päin kävelisi sen ihan saman lenkin, johon olisi joka aamu tottunut. Toki varmasti on sellaisia perheitä, joilla on todella lujat rutiinit koiran kanssa. Ja se sopii varmasti joillekin! Minä en vain halua sellaista Sofin kanssa. Jotenkin pelkään, että Sofi sitten masentuisi, jos kaikki olisi aina samanlaista. Kyllähän ihmisetkin kyllästyvät jos elämä on koko ajan aivan samanlaista. Sitä paitsi erikoistilanteen sattuessa koira ei ole läheskään niin hätääntynyt, jos se on tottunut vaihteluun.

Minkälaisia lenkkejä te teette omien koirienne kanssa? Entä minkälainen ruokailukulttuuri teidän koirillanne on? Onko muitakin, jotka tykkäävät tehdä päivän aikana useampia pienempiä lenkkejä?

Emäntä on niiiiiiiiin laiska rontti, ettei se oo kirjoittanut tätä mun blogia aikoihin! Nyt kukaan ei tiedä MUN kuulumisia, vaikka tää on mun oma sivusto! Ja nyt kun puhun itsestäni, niin tarkoitan Sofia, tämmöstä nättiä ja kilttiä shelttineitiä! Tosin emäntä taitaa olla eri mieltä… Ainakin tuosta kiltteydestä. Tänään kuitenkin vaadin, että saisin kertoa koko tuhatpäiselle lukijakunnalleni mun tuoreimmat uutiset! Hehheh ei vaan, mutta jos joku nyt ees vaivautuis lukaisemaan...

Nimittäin pari viikkoa sitten saatiin tietää mun lonkka- ja kyynärkuvausten viralliset tulokset! Enhän mä niitä oikein ymmärtänyt. Emäntä kehuskeli, miten lääkäri oli ylistänyt kuvaustuloksia, vaikka enhän mä voi siihen luottaa ku olin aiiiivan höyryissä. Siis tokkurassa. Sain piikin peppuun ja kyllä muuten nukutti makoisasti, koko päivän. Viralliset tulokset tulivat muutamia viikkoja myöhemmin, ja ne kertoivat mun lonkkien olevan B/B ja kyynärien 0/0! Emäntä ihmetteli pitkään lonkkatulosta, vaikka ihan priimaahan mä oon oikeesti.

Yllä olevat kuvat on otettu koirien uimapaikalta joskus loppukesästä!

Muuten oon saanut vietellä lokoisaa elämää! Mulla on hurrrjasti kavereita täällä meidän kotikonnuilla! Oon varmaan tän naapuruston suosituin ja kaunein naaras *kröhöm* … Joka päivä saa leikkiä jonkun komean kollin kanssa, välillä toki myös muiden tytskyjen. Parhaimpina päivinä näen montaa eri kaveria! Yks Westie nimeltä Ville on kyl paras! Mä voitan sen kuiteskin jokaisessa juoksukisassa, mitä ollaan vedetty.

Aina en saa juoksennella vapaasti pitkin peltoja, vaan joskus emäntä laittaa mun kaulaan jonkun ihmeen mun kasvattajalta tilaamansa helminauhan ja sanoo, että nyt treenataan näyttelyä varten. Mitähän sekin mahtaa tarkoittaa? No mulle on opetettu, että sen hihnan kanssa pitää käyttäytyä aivan erilailla ku muullon. Kyllä mä sen oon uskonut, ja mielelläni tottelen, ku sen jälkeen on saanut maistella häränlihan makuisia makupaloja. Eiiiii viiitsit ne on hyviä! Mutta sillon tällön mennään sille samalla kentälle, emäntä laittaa narun mun kaulaan, ja me aletaan hölköttelemään ja välillä seisoskellaan ja mitä kaikkea. Lopuks tongitaan mun suukin jokaista hammasta myöten!

Mitä ootte mieltä mun fleece-sadetakista? Eiks oo kähee!

Ettei elämä kävis liian tunnolliseks ja mukavaks, niin yks yö päätin järjestää leppoisan yllätyksen emännälle ja isännälle. Siitä pääs nauttimaan se onnellinen, kumpi ekana heräs. Eli emäntäni! Idea lähti siitä, ku nuo tomppelit olivat illalla jättäneet täyden roskapussin oven viereen, jotta muistaisivat viedä sen aamulla roskalaatikkoon. No mäpä keksin sitten, että jos vähän kurkkaisin mitä siellä on. Olin purkanut pussin noin puoleen väliin asti, ja olin aivan innoissani! Sit kuiteskin tajusin, ettei se ollu ehkä ihan viisasta… O-ou. Luovutin operaationi, mutta nappasin kuitenkin tyhjän nakkipaketin kuoret ja lähdin niitä nakertaa näiden kaksilahkeisten sängyn viereen. En vaan voinu vastustaa kiusausta, ku noita pahveja on niiiiiin mukava nakerrella!

Kunnes sitten emännän kello soi… Emäntä ihmetteli heti sängystä hypättyään, miksi minulla on nakkipaketti tassujeni välissä. Se kuitenkin hiippaili unen pöpperössä olohuoneeseen, kunnes näki siellä tyhjän jogurttipurkin. JA SIT SE TAJUS! Mä kipitin äkkiä sen eellä vessaan, korvat aivan luimussa päätä myöten. Näin ku emäntä kiros ja voihkas saapuessaan eteiseen. Se alko hirrrrrveellä kiireellä siivoomaan mun jälkiä. Se näky oli kyllä melkoinen… Hupsista. Mä kökötin vessan nurkassa, mun silmät oli mun ruokakupin kokoiset ja korvat oli liimautunu päähän kiinni. Niin paljon mua hirvitti se tilanne. Emännällä meni tosi kauan siivoomiseen, olihan niitä roskia ympäri kämppää. Tajusin, ettei se huomioi mua ollenkaan, että se on oikeesti suuttunut. Mulle tuli tosi paha mieli ja menin ihan paniikkiin! Emäntä tuli mun luokse roskapussejaan osoittaen ja vähän karjasee. Kyllä mua hävetti. Sitten hetken päästä lähettiinn ulos lenkille. Sillä reissussa en päässyt riehumaan vapaana. Rangaistus tuli ihan tarpeeseen. Vaikka itsepähän se emäntä sen pussinsa sinne eteiseen jätti, ja tajus sen kyllä itekin.

Mä sitten rrrrrakastan syksyn lehtien kanssa leikkimistä!

MUTTA muuten mä oon ollut hirmu kiva ja ihana ja kaikkien suosikki. Tänään täällä oli kylässä kaikki kivat ihmiset juhlakahveilla, kuulemma isännän ja emännän kihlojen kunniaks. En tiiä yhtään mitä sekin meinaa, mutta ilta oli mukava ja vieraat kivoja! Mä olin aivan tohkeissani, en tienny kenen syliin kömpisin ja kenen kans oisin halunnu leikkiä mun leluilla. Vein palloa sit vuoron perään kaikille. Ja yritin kerjätä täytekakun jämiä, tuloksetta.

Mun BFF NAPPI! Puspus.

Emäntä on yrittänyt saada mua agility-kurssille. Sinne mä menisin erittäin mielelläni! Oon sitä joskus kokeillut kotioloissa ja on ollu hauskaa! Putki on tosi jees, mutta sinne pussiin en uskalla vielä oikein syöksyä. No kuitenniin, yksi kurssi alkais jo torstaina! Mutta emmää tiiä miten päästään sinne, ku emäntä on aina töissä. Mmmööö. Mutta se sanoo, ettei sillä olis varaa mun ruokiin ilman työntekoa, joten en valita!

AINIIN! Semmonen ihan kamala juttu on, että mulla on karvanlähtöaika! Joo! Ihan tuppoina lähtee karvaa ja emäntä onkin mua ahkerasti jaksanut kampailla. Se jotain mutisee, ettei jaksais joka päivä olla imuroimassa. Pyhpahhh, se vaan on kiva juoksennella sen imurin perässä. Ja on mulla vähän solakampi ja keveempi olo kun en oo ihan niin karvaturvakko kuin aiemmin. Mutta kyllä mä silti haluan kunnon karvakerroksen talveks! Ja muutenkin, oon sitten enemmä edukseni uroskoirien seurassa!

Hei eiii mulle muuta tullukkaan ny mieleen! Äsken sain maittavan iltaruoan raksuista ja raejuustosta. Voi sitä protskujen määrää, naminam. Sitä ennen käytiin pienoisessa lumisateessa lenksulla. Nyt jos vähän leikkis leluilla ja kävis loikoileen soffalle. Oi tätä shelttineidin elämää!