Sofi & Synttäriviikonloppu

Tasan vuosi sitten tähän maailmaan syntyi kolme ihanaa pientä karvapalloa – shetlanninlammaskoiran pentua. En vielä silloin ollut varma, saisinko joskus omistaa niistä yhden. Niin kuitenkin kävi. Olin maailman onnellisin ja iloisin, kun kasvattaja kertoi antavansa yhden pennuista meille. Saatuamme varmistuksen, että juuri "Raitanaama" olisi se meidän pienokaisemme, aloimme kuumeisesti keksimään pennulle sopivaa nimeä.

"Raitanaama" eli Sofi ihan pienenä pallona. <3 Kuva on kasvattajalta.

Vuoteen on mahtunut niin paljon kaikenlaistaa, ja tänään minun oman shetlanninlammaskoirani syntymästä on kulunut tasan vuosi. Toivottavasti tämä ensimmäinen synttäripäivä on ollut mitä ihanin, hauskin ja mahtavin! Sofi on aivan mahtava shelttityttö, jolla on mahtava luonne ja joka on aina niin reipas ja nopea oppimaan. Paras mahdollinen yksilö juuri minulle, rakastan sinua söpöläinen! <3

Sofi ei ole minulle pelkkä koira tai lemmikki. Se on tärkeä ystävä ja perheenjäsen. Vaikka minulla olisi ollut kuinka pitkä ja raskas päivä takana töiden tai opiskeluiden parissa, kotiovea avatessani tiedän, että sekunnin päästä tulen olemaan paremmalla tuulella. Aina olen siihen voinut luottaa, sillä Sofi on aina eteisessä yhtä iloisena vastassa tervehtimässä. Se tyttö on aina osannut piristää henkilön kuin henkilön, niin ihmisrakas se on!

Sofin kanssa olen myös oppinut paljon itsestäni. Olen saanut paljon energiaa Sofin seurasta ja sen kanssa touhuamisesta. Muistan erään talvisen pakkasillan, kun pimeässä juoksenneltiin Sofin kanssa järvenjäällä ja tajusin, miten onnellinen olen.

Sofin ensimmäinen vuosi ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Vasemman etutassun murtuma vei monta viikkoa aikaa leikeiltä ja touhuilta. Tyttö kerkesi tylsistyä jalassa roikkuvaan pakettiin ja täristä pelosta monen monta kertaa eläinlääkärin pöydällä. Olen siitä niin pahoillani, ettei Sofi saanut elää koko pentuaikaansa täysillä leikkien ja riehuen niin kuin olisi kuulunut, mutta toivottavasti meillä on monen monta vuotta aikaa korvata tämä asia.

Synttäripäivän kunniaksi Sofi sai lahjaksi kaksi uutta lelua ja uuden bling bling -nahkapannan, ruokapuolta unohtamatta. Sujautin iltaruoan sekaan hieman harvinaista herkkua - terveellisiä rasvoja sisältävää kalaa!

Synttärisunnuntai meni Sofilla vähän rennommissa merkeissä, lienee helle ja eilinen menopäivä tehnyt tehtävänsä. Menopäivä eli lauantai oli siis seuraavanlainen: Ajelimme Sofin kanssa Eräjärvelle kauan odotettuun kasvattitapaamiseen! Kasvattaja Heidi Ruoho oli järjestänyt aivan mielettömän kivan päivän hänen A- ja B-pentueilleen lammaspaimennuksen merkeissä. Täytyy sanoa, että Sofi ylitti kaikki odotukseni, sillä aavistelin etukäteen Sofin pelkäävän lampaita ja juoksevan vain karkuun tai muuten vain kiinnostuvan jostain aivan muusta (kuten esimerkiksi ruohikon syömisestä), mutta ihan hienostihan tyttö jo vähän pääsi jyvälle paimennushommasta. Jotain viettiä sillä siis on!

Hihii, kyllä nuo otukset taisivat vähän Sofia kiinnostaa.

Paimennus oli ihan huippukokemus sekä Sofille että minulle, ja oli myös mukavaa tavata ensimmäistä kertaa Sofin siskot ja niiden omistajat. Sofikin sai tutustua siskoihinsa sekä äitiinsä. <3 Kiitos kaikille teille osallistujille!

Koko perhe! Sofi, Siri, Lilo ja Siru.

Illalla Eräjärven reissun jälkeen käytiin vielä Muuramessa moikkaamassa Nappia. Tehtiin semmonen pieni reipas lenkki Napin ja Sofin kanssa. Pitkän päivän jälkeen maistui iltaruoka ja uni tuolle synttärisankarille.

Pakollinen synttäripäivän yhteiskuva!

Kiitos Sofi kun tulit minun elämääni! <3 

Sofi & Ensimmäinen juhannus

Luvassa juhannuksen kuvasatoa! Päästin Sofi-neidin vähän vapaana kirmailemaan nurmikolla, kun käytiin sekä mun porukoilla että avomieheni porukoilla. Katsokaa miten onnellinen tuo tyttö on! <3

Sofin ensimmäinen juhannus meni oikein mukavasti! :) Palan rosvopaistiakin sai tyttö maistaa. Tulehdus jalassakin näyttää olevan menossa ohi, tänään on luvassa taas hieman shampoopesua ja muuta mukavaa (Sofista vähemmän mukavaa).

Toivottavasti teillä kaikilla oli rento ja leppoisa juhannusviikonloppu! :)

Sofi & Furunkuloosi

Taas meillä on huonoja uutisia! Eräs ilta viime viikolla ihmeteltiin, kun Sofin murtuneena olleen tassun 2. ja 3. varpaiden väliin oli ilmestynyt väritön, vesikeloa tai paisetta, muistuttava rakkula. Seuraavana aamuna rakkula olikin puhjennut, ja tilalla oli erittäin punoittava ja hieman märkivä alue. Soitettiin sitten eläinlääkäriin ja taas kerran lähdettiin viemään Sofia sinne vierailulle. Ai että, Sofi-parka.

Eläinlääkärissä todettiin, että tassuun oli puhjennut furunkuloosimuutos, eli suomeksi käännettynä jonkinlainen ihotulehdus. Hoito-ohjeet tulehdusta varten olivat seuraavanlaiset: 2-3 kertaa viikossa antiseptinen shampoopesu, muina välipäivinä puhdistusaineella putsaus sekä joka päivä hoitavan voiteen käyttöä. Lisäksi Sofille määrättiin kolmen viikon antibiootit.

Tulehdus näytti tältä.

Tästäpä on siis kulunut viikko ja tassu näyttää jo nyt erittäin hyvältä. En usko, että ihan kolmea viikkoa tarvitsee antibioottia antaa, mutta saa nähdä. Pian saakin jo varata kontrolliajan molempia "onnettomuuksia" ajatellen, molempiin tapauksiin kun kuului kontrollikäynti.

Sofi sorsia vahtaamassa.

Sofi saattaa vaan istahtaa kävelytielle ja alkaa tuijottelemaan sorsien touhuja. :)

Toinen suuri uutinen on, että Sofilla on alkanut JUOKSUT! Viime viikolla nekin siis. Tyttö on aikas hassunäköinen, kun sille on laitettu sekä juoksupöksyt että kauluri. Kauluri siis sen takia, ettei Sofi pääse nuolemaan tulehdusaluetta ollessaan yksin. Nopeasti onneksi kauluriinkin taas tottui ja juoksuhousut eivät tuottaneet ongelmia lainkaan.

Miten surkeana toinen voikaan olla! Kauluri päässä ja juoksupöksyt jalassa. Edessä kasa lääkäristä saatuja hoitotuotteita.

Huomenna starttaakin Sofin ensimmäinen keskikesän juhla eli juhannus. Luvassa on toivottavasti mukavaa hellesäätä ja luonnon helmassa rauhoittumista. Tai saas nähdä onko se tuon touhupepun kanssa nyt niin rauhallista, hiihii! Ehkä jopa sitä uintiakin kokeillaan. Siitä sitten lisää ensi kerralla.

Mahtavaa juhannusta kaikille !!! :)

Sofin paras ystävä, Suomenlapinkoira Nappi.

Tytöt vetelee samasta lelusta! :D

Sofi & Kesä

Moikkelismoi pitkästä aikaa! Toukokuussa tosiaan vietettiin avomieheni kanssa muutama viikko Thaimaassa reissaten, jolloin Sofi oli kahdessa eri hoitopaikassa. Tai no oikeastaan ensimmäisen viikon Sofi vietti ihan täällä kotona, minun äitini asui täällä hänen kanssaan sen ajan, koska käy lähistöllä töissä. Viikko oli mennyt mukavasti ja äitini oli nauttinut valtavasti Sofin hoidosta. Toiseksi viikoksi Sofi vietiin avomieheni perheen luokse. Siellä hän sai riehua koko viikon Napin kanssa, joka on siis avomieheni perheen Suomenlapinkoira.

Sillä aikaa kun olimme reissussa, Sofi kävi myös viimeisessä jalkakontrollissa, jossa todettiin jalan kunto hyväksi. Sofin jalassa olleelle siteellekin kävi itse asiassa niin, että tyttö päätti itse vääntäytyä siitä eroon muutama päivä ennen kontrollia. Itse ainakin näin asian niin, että Sofi itse päätti, ettei todellakaan tarvitse enää sidettä. Ja niinhän siinä kävikin, että sitä ei tarvittu. Eläinlääkäri antoi hoito-ohjeeksi 2 x 30 min lenkkiä päivässä, hierontaa jalalle sekä kipulääkettä mahdollisia kipuja varten. Edes fysioterapiaa ei sittenkään tarvittu!

Noin kuukauden päästä on sitten viimeinen kontrolli, jossa katsastetaan miten nämä kaksi kuukautta ilman sidettä ovat menneet. Jalka vaikuttaa normaalilta ja terveeltä, mutta Sofille on jäänyt tapa nostella sitä silloin tällöin. Lisäksi jalka vielä väsyy helposti, sillä lihakset ehtivät surkastua murtuman takia. Olemme myös huomanneet, että Sofi arastelee jalkaansa nukuttuaan tai oltuaan pitkään paikallaan, sillä se varmaan kangistuu levossa. Tyttö venytteleekin paljon oma-aloitteisesti.

Oli kyllä mahtavaa nähdä tyttö muutaman viikon eron jälkeen. Tuntui, että Sofi oli kasvanut ja muuttunut aikuisemman näköiseksi! Kyllä tuollaiset erot vain huomaa paremmin, kun ei joka päivä näe toista. Tässä on myös ollut eräänlainen kurinpalautusprojekti menossa, sillä niin monta viikkoa Sofi vietti lasta jalassa sekä muiden hoivissa, että olivat vähän jo käyttäytymissäännöt unohtuneet. Murtuman takia lenkkeily oli olematonta, ja nyt ollaankin totuteltu vanhaan tuttuun rytmiin ja toimintaan. Olen melkeinpä varma, että Sofilla oli paljon hauskempaa muiden hoivissa, kun silloin oli saanut vähän hemmottelua eikä kuri ollut niin tiukkaa. Lisäksi Nappi piti huolen, että Sofilla oli tekemistä, sillä Sofi rakastaa Napin seuraamista, se ei muuta tekisikään. Ihan sääliksi käy sitä lappalaista, ei saa hetkeäkään rauhaa tältä meidän riiviöltä.

Thaimaan loman jälkeen kuitenkin arki koitti, niin meille kaksilahkeisille kuin Sofillekin. Kunhan jalka on varmasti täysin normaali ja saadaan eläinlääkäriltä lupa, niin pääsee Sofikin enemmän harrastelemaan kaikenlaista ja riehumaan vapaana. Niin paljon olisi kivoja kavereita lähistöllä, joiden kanssa Sofi haluaisi leikkiä, mutten ole vielä uskaltanut päästää.

Sellaista siis kuuluu Sofin jalalle. Muuten tässä vietellään normaalia arkea. Vapaapäivät teen opinnäytetyötäni, joka Sofia varmaan tympii, koska olisi paljon kivempi leikkiä ja ulkoilla, kuin katsella sivusta kuinka näpyttelen tietokonetta. Työpäivinämme Sofi on taas joutunut opettelemaan yksinoloa, kun täällä kotona ei olekaan muita koiria seurana. Muutama viikko sitten oli avomieheni veljen ylioppilasjuhlat, joihin Sofikin pääsi osallistumaan. Koirat pyörivät herkkuja syövien vieraiden jaloissa ja kävivät moikkailemassa jokaista vierasta siinä toivossa, että lautaselta vaikka sattuisi jotakin tipahtamaan. Hienoa oli kuitenkin huomata, että Sofi viihtyi hyvin suuremmankin ihmisjoukon keskellä eikä hämmentynyt vieraista ihmisistä ollenkaan.

Kesä on tullut ja säät on olleet täällä Suomessakin mahtavat! Ihanaa, että Sofin jalka on parantunut ja päästään yhdessä nauttimaan kesästä! Kaksi punkkiakin on jo kerennyt tarttua Sofiin - molempiin silmäkulmiin! Ne on kuitenkin napattu onnistuneesti punkkipihdeillä. Olen kuullut monien tuttujen kokeilleen punkkipantoja tai -aineita, mutten ole itse uskaltanut tehdä mitään päätöstä niiden suhteen. Melkoinen riesa nuo punkit kesällä! Samoin kuin kuumuus, se on pitkäkarvaiselle koiralle raskasta. Viime viikolla sai olla jatkuvasti vaihtamassa vettä Sofille, hän kun juo vain ihan tuoreinta ja kylmintä vettä, haha! Asetin pöytätuulettimen lattialle pyörimään, ja Sofi onkin tykännyt nukkua tuulettimen vieressä. Myös järvessä uimista olen paljon pähkäillyt, se tekisi varmaan Sofin jalallekin hyvää. Jos seuraavien helteiden yllättäessä lähdettäisiin kokeilemaan kahlauksen kautta tuota järvielämää.

Tässäpä ne olivat Sofi-neidin kuulumiset! Mukavaa kesää teille kaikille kaksilahkeisille ja koirillenne!

Sofi & Jalkakuulumisia

Onnettomuudesta eli Sofin jalan loukkaantumisesta on nyt kulunut yli kuukausi. Ollaan käyty noin 1-1,5 viikon välein eläinlääkärissä tapaamassa ortopediä, joka on tehnyt kontrollin joko röntgenkuvauksen tai jalan tunnustelun avulla sekä vaihtanut joka kerta vanhan lastan uuteen lastaan. Koettiin myös yksi ihon tulehtuminen ja antibioottikuurikin! Huhuhuh.

Nyt on kuitenkin paljon valoa tunnelin päässä! Maanantaina saimme vihdoin lastan pois ja tilalle vaihdettiin kevyempi side. Sofi sai varpaansakin näkyviin! Tyttö oli aivan innoissaan ja olisi mielellään pessyt kielellään varpaitaan koko päivän, se oli kyllä erittäin hellyyttävää. Parasta on se, kun pitkästä aikaa päästiin eilen pienelle lenkille. Nyt on siis salittua käydä muutamalla puolen tunnin mittaisella lenkillä päivittäin. Koska sääkin on mitä mahtavin ja tällä isommalla tytöllä loppui koulukin, niin eikun ulos vain nauttimaan!

Eilen tajusin, että viimeksi kun Sofin kanssa lenkkeilemässä oltiin, niin oli paljon lunta ja juoksentelimme järvenjäällä... Kyllä se aika vaan on kulunut ja maisema muuttunut. Miten ihanaa onkaan ollut nähdä tuon tytön ilo ja  riemu kun pääsee taas pikkuhiljaa touhuamaan. Pelkäsin hirmuisesti, että Sofi lihoisi näiden lenkittömien viikkojen aikana, mutta ei ollut onneksi lihonnut, kun maanantaina lääkärissä punnittiin. Hyvähyvä!

Sofi ihmettelee, että mitä kummaa meidän lenkkimaastollemme tapahtuu.

Sofin jalka on siis luutumassa erittäin mukavasti, ja ensi viikon maanantaina saammekin mitä luultavimmin siteen pois kokonaan. Ollaan lähdössä avomieheni kanssa reissuun ja sillä aikaa Sofia hoitaa meidän molempien vanhemmat. En siis ole mukana ensi viikon lääkärireissulla kokemassa sitä iloista näkyä, kun saadaan side kokonaan jalasta pois. Toivottavasti jalka olisi lähiviikkoina niin kunnossa, että Sofin voisi  päästää myös Suomenlapinkoira Napin luokse, joka on kuulemma kovasti jo ikävöinytkin Sofia.

Katu-uskottava pääkallolasta pinkillä kangasteipillä.

Tuntui tosiaan pitkään todella pahalta reissuun lähteminen tässä vaiheessa, vaikka se siis oli jo ennen tätä onnettomuutta varattu ja maksettu. Kuitenkin karmaisi niin paljon ajatus, että lähden kylmästi toiselle puolelle maailmaa rentoutumaan kun oma koirani jää tänne jalka paketissa. Onneksi paraneminen on edistynyt hyvin ja ortopedin kanssa jutustelut ovat rauhoittaneet mieleni, sillä häneltä olen saanut varmistuksen, että Sofi paranee täysin ennalleen ja jalka on jo nyt niin lähellä normaalia, että voidaan kuulemma lähteä huolettomin mielin reissuun kesälomiamme viettämään. :) Sitten kun tullaan takaisin niin kotona odottaa toivottavasti oma rakas tyttöni jalka näkyvissä ja täysin terveenä! Se olisikin huippua!!!

Nyt kelpaa nauttia auringosta ja siitä, että varpaat vihdoin näkyvät!

Sofi & Murtunut jalka

Tällä kertaa minulla onkin vähän ikävämpiä uutisia! Nimittäin meidän pikkuisella Sofilla on nykyään vasen etutassu paketissa. Nyt kerronkin, että miksi.

Viimeisenä pääsiäispäivänä lähdimme Muurameen juhlimaan äitini synttäreitä, ja otin tietenkin Sofin mukaan. Tapansa mukaan Sofi oli valtavan riemuissaan kaikista kivoista tutuista ihmisistä ympärillään, eikä riehunnasta meinannut tulla loppua. Kun vihdoin Sofi tuntui vähän rauhoittuneen, ei minunkaan tarvinnut vahtia neitiä silmä kovana ja uppouduin juttelemaan toisten kanssa.

En sitten tosiaan ihan jokaista tytön liikettä tajunnut vahtia, niin kuin ei tuollaisten energiapakkausten liikkeitä ole mahdollista vahtiakaan. Emme ehtineet olla juhlissa kuin vajaan tunnin, kun takkahuoneesta kuuluu kova itku ja vinkuminen. Säikähdin huutoa ja ajattelin heti, että nyt ne meidän kissat kävivät viattoman tyttöni kimppuun. Eipä olleet, vaan meidän neiti oli hypännyt niin innoissaan sohvalta alas, että oli joko liukastunut lattialle tömähtäessään tai tullut muuten vain huonossa asennossa alas. Äitini ehti näkemään, että Sofi oli hypännyt ja sitten raukka jo piteli tassuaan ylhäällä ja itki. Menin itse ihan paniikkiin, kun olin niin huolissani ja aloin vaan jotakin sössöttämään ja lässyttämään Sofille, mikä varmaan vain pahensi tytön tuntemuksia.

Soitettiin heti päivystykseen Jyväskylän Tuhatjalkaan ja lähdettiin pienellä porukalla viemään Sofia sinne. Autossa tyttö ei onneksi itkenyt, kun sen sai sellaiseen asentoon syliin, että käpälässä ei tuntunut kipua. Eläinlääkärissä hoitaja pyysi laskemaan Sofin lattialle, jotta näkisi, pystyykö koira käyttämään ollenkaan tassuaan. Eipä pystynyt, kolmella tassulla yritti neitini hyppiä eteenpäin. Sitten eikun rauhoittava piikki peppuun ja röntgen-kuvaukseen. Sieltä paljastuikin sitten, että vasemmassa etutassussa oli rapidus-luu murtunut. Myös toisessa ns. ranneluussa eli ulnassa oli murtuma. Sofille laitettiinkin sitten lasta tassuun. Eka ilta menikin tokkuraisena nukkuessa lämpimässä uusi ja ihmeellinen paketti jalassa.

Päivystyskäynnin jälkeen kotona. Jos jotakin positiivista pitää hakea, niin se on ehdottomasti tuo pirteänvärinen lasta.

Lisähaasteen ensimmäisen päivien aikana toi se, ettei Sofi suostunut pissimään eikä kakkimaan lasta jalassa. Raukka oli niin hämillään, ettei osannut tehdä ns. asentoja. Jouduin tämän asian tiimoilta jopa soittamaan jo lääkäriinkin, josta sain vinkkejä esimerkiksi painella Sofin mahaa, joka kuulemma edistää pissimisrefleksiä. Vihdoin sainkin Sofin pissimään ja voin kertoa, että silloin oli bileet isolla B:llä! Helpotti olo vähän, sillä pissimättömyydestä olisi seurannut lisää terveysongelmia.

Muutaman päivän kuluttua onnettomuudesta kävimme ortopedillä, joka antoi meille käytännön vinkkejä lastan kanssa elämiseen ja kokeili, oliko päivystyksessä laitettu lasta oikein. Silloin jo varattiin uusi aika ortopedille, joka oli viime maanantaina. Ette arvaakaan, miten tuskaiset ja pitkät päivät meillä oli odotella tätä ortopedin käyntiä, kun jouduimme jännittämään mahdollista tuomiota - eli leikkausta.

Ulkona on lastan päälle puettava vähintään kaksi pakastepussia ja yksi sukka, jotta lasta pysyisi kuivana.

Maanantaina sitten ajelimme Muuramen Animagiin, joka avattiin tuona samaisena päivänä. Koska Sofi oli paikan ensimmäinen potilas, siitä otettiin kuvia. Ortopedi rauhoitti taas Sofin, jotta pystyi ottamaan lastan pois ja kuvaamaan uudet röntgen-kuvat. Niissä paljastui onneksi, että luut olivat pysyneet hyvin kohdikkain. Luutumista ei ollut vielä juurikaan nähtävillä, vaikka luutumisprosessi on varmasti jo käynnistynyt. Ortopedi sanoikin, että vasta noin kolmen viikon päästä haaverista luutumisen voi todella nähdä röntgen-kuvassa. Siispä lasta vaihdettiin uuteen ja vältyimme (toivottavasti kokonaan) leikkaukselta. Varattiinkin taas uusi aika, jolloin on luvassa uudet röntgenkuvaukset ja lastan vaihto. Tämä käyntin on ensi viikon torstaina.

Pikkupotilas on isäntäänsä tullut - futista katsomassa silmät kovana.

Söps <3 Uusi lasta on tuollainen limenvihreä, jossa on tähtiprintti.

Näiden monien päivien ja monien satojen eurojen jälkeen meidän fiilis on ihan jees! Sofi on mukavasti tottunut lastaan ja vähän liiankin riehakkaasti meinaa ottaa spurtteja ja muutenkin touhut ovat hivenen verran liian energisiä. Koko ajan saakin olla rauhoittelemassa neitiä, että ottaisi iisimmin. Parasta on huomata se, että Sofin henkinen puoli ei ole juurikaan kärsinyt onnettomuudesta, vaan se on onnensa kukkoloilla saadessaan touhuta meidän kaksilahkeisten kanssa. Ja vaikka tuntuunkin pahalta koko ajan kieltää tyttöä ja vaikka joudunkin kantelemaan tyttöä paljon ulkona lastan kastumisen välttämiseksi, täytyy muistaa, että Sofin terveys on pääasia! Vaikka omistajalla onkin erittäin tuskainen olo, ettei Sofia voi lenkittää eikä se pääse kunnolla leikkimään, niin parempi sekin kuin takapakkia toipumiseen. Shelttitapaamisiakin olisi ollut vaikka kuinka monta, mutta kaikki ollaan tietty jouduttu skippaamaan.

Paljon on saanut kuulla ihmisten surkuttelua, kun ollaan pihalla oltu. Jatkuvasti on päässyt kertomaan, että mitä ja miksi ja milloin ja miten. Toisaalta on ollut ihan terapeuttistakin saada kertoa tapahtuneesta ja kuulla muiden mahdollisia kokemuksia ja kannustavia sanoja. Kyllä tää tästä, toivottavasti aika nyt rientäisi ja pääsisimme tästä painajaisesta eroon. En malta odottaa aurinkoisia kesäpäiviä Sofin kanssa touhuillen ja lenkkeillen.

Kiitos paljon kaikille, jotka ovat tsempanneet ja auttaneet meitä tässä Sofin asiassa! Kiitos myös teille, jotka jaksoitte lukea tämän vähän surullisemman postauksen alusta loppuun. :)

Sofi & Keppihulluus

Koirarintamalla ei ole nyt vähään aikaan tapahtunut mitään merkittävää. Tavallista ja mukavaa arkea! Perjantaina oltiin tapaamassa muita shelttejä. Oli tosi mahtavaa, että Sofi pääsi näkemään rotukavereitaan aurinkoisessa kevätsäässä. Hieman ujosti tyttö oli leikeissä mukana, ja kävi välillä aina mamman jaloissa pyörimässä, mutta loppua kohden taas rohkaistui ja innostui taistelemaan lumipaakuista muiden kanssa. 

Yritin ottaa kuvia tuosta shelttitapaamisesta, mikä osoittautui taas erittäin vaikeaksi, sillä koirat hyörivät ja pyörivät ja ryntäilivät edestakaisin. Pitääpä mennä taas pian uudestaan, noita tapaamisia kun on suhteellisen usein täälläpäin onneksi! 

Olemme miettineet myös Sofin tulevaa ja toivottavasti menestyksekästä agility-uraa. ;) Hihii no ei nyt noin kunnianhimoisesti ehkä lähdetä liikenteeseen, mutta olen tosiaan selaillut jo vähän erilaisten yhdistysten ja kurssien kotisivuja. Olisi mahtavaa päästä kesällä kokeilemaan miten se agility sujuu meidän tytöltä! 

Haha, ylläoleva kuva on niin hauska! Käydään päivittäin järvellä heittelemässä joko palloa tai tuota rinkulaa. Ollaan nimetty se rinkulaksi ja se on ehdottomasti Sofin lempilelu. Se jaksaisi leikkiä sillä aivan loputtomiin! 

Toinen intressi on kaikenlaiset kepit ja risut. Lenkillä Sofi ottaa suuhunsa kaikki suurimmatkin puunoksat, vaikka ne olisivat sitä triplasti suurempia ja pidempiä. Sitten se yrittää vedellä niitä perässään pää kallellaan, on kyllä huvittavan näköistä! Tuossa kuvassakin tyttö niin nauttii!

Enkä normaalisti kyllä edes tykkää, että se syö noita risuja, kun en tiedä miten hyvin tarttuvat kurkkuun kiinni. Tuo kalikka tuossa kuvassa vaan oli niin suuri ja Sofi näytti niin hauskalta, kun se juoksi sen kanssa, että otin muutamia kuvia ja videoita tilanteesta.

Muutenkin, kepit ja kalikat ovat meillä erittäin käteviä koulutustilanteissa kuten seuraamisharjoituksissa! Tuolla kaduilla voitaisi pistellä menemään vaikka koko päivä niin, että Sofi kävelee rinnallani katsoen ylös, jos minulla on keppi. Eipä huomioi edes vastaantulevia koiria eikä ihmisiä, jos mulla on joku keppi. Sitten kun ollaan pitkä matka kävelty seuraamisasennossa, niin annan Sofille kepin palkinnoksi. Voi toista kun on onnensa kukkuloilla! Mutta etenkin tuolla jäällä tosi kätevä systeemi, että on lelu tai keppi kädessä, koska siellä koirat liikkuvat vapaana. Eipä tulee vaaraa, että ryntäisi toisten luokse, kun omistaja kiinnostaa niin paljon. ;) Vaikka kyllä olen saanut Sofin käyttäytymään jäälläkin erittäin hyvin. Perusasennossa seuraillaan, jos horisontissa sipsuttelee muita karvakuonoja.

Eikös olekin nätti tyttö! :)

Nyt lähdetäänkin Sofin kanssa minun vanhemmilleni pääsiäissunnuntaita viettämään. Luvassa on ainakin pitkä jäälenkki auringossa!

Mukavaa pääsiäistä kaikille! Miten te vietätte pääsiäistä? :)