Sofi & Ensimmäinen Joulu

Ette arvaakaan miten kauan olin odottanut joulua! Vihdoinkin se sitten koitti, ja nyt ajattelin kertoa teille vähän perheemme ja erityisesti Sofin joulunvietosta. Varauduin Sofin ensimmäiseen jouluun muun muassa ostamalla neidille muutamia joululahjoja ja leipomalla koirien pipareita!

Ainakin Mustista ja Mirristä pystyy ostamaan noita säilykkeitä, joita on siis myös pennuille tarkoitettuja! Minun ystäväni osti tämän säilykkeen Sofille pikkujoululahjaksi. Säilykkeen sekaan lisätään jauhoja sekä hieman öljyä.

Taikinaa sekoitetaan niin kauan kunnes se muistuttaa oikeaa piparkakkutaikinaa.

Valmis taikina kaulitaan pöydälle ohueksi levyksi.

Lopuksi kaulitusta taikinasta voidaan joko pipakakkumuoteilla tai itse veitsellä leikaten tehdä erilaisia kuvoita. Piparit paistetaan uunissa, kunnes ne ovat ruskeita ja rapeita.

 Minulla oli vielä aatonaattona työvuoro, mutta heti sen jälkeen pakkasimme mukaan kaikki laukut, lahjat ja herkut sekä ahtauduimme autoon neljän ihmisen (minä, avomieheni, veljeni ja hänen kihlattunsa) ja koirani Sofin kesken, kohteenamme Muurame.

Koska meillä on kissoja, jotka eivät vielä ole oikein omaksuneet Sofin innokasta ja räiskyvää luonnetta, oli Sofin joulunvietto pääosin avomieheni perheen luona, jossa asustelee siis myös sen lappalaiskaveri Nappi.
Ensimmäisenä yönä Sofi ei ollut malttanut nukkua juuri ollenkaan, vaan koirat peuhasivat keskenään ja herättelivät herrasväkeä vähän väliä. 

Aattona Sofi käväisi moikkaamassa kissoja sekä availemassa kanssani lahjoja. Olin hankkinut Sofille muutaman lelun sekä lumihiutaleen muotoisia herkkuluita. Äitini oli ostanut mikrokuitupyyhkeen karvan putsaamista varten, yhden lihantuoksuisen purulelun sekä ihanan vaaleanpunaisen "toppatakin", joka on valitettavasti aika iso. Pitääpi katsoa, jos sitä voisi vähän ompelukoneella pienentää. Avomieheni äiti oli myös ostanut söpön lelun, jonka sabotoiminen on jo onnistuneesti suoritettu.

Sofin lahjoja paketoituina.

Sofin joululahjat. Kuonokin vähän pilkistää vasemmalta, kun piparit houkuttelivat niin kovasti.

Joulupäivänä käytiin Sofin kanssa aurinkoisessa ja jäisessä talvisäässä tutustumassa Muuramen maaseutuun sekä peuhattiin muuten vain takapihallamme. Harmi, kun koko joulun ajan oli jäätävän kylmä! Sen takia en pystynyt kuviakaan ottamaan ulkona, enkä kyllä kameraa edes ulos kantanut. Minulla on varmaan joskus menneisyydessä paleltunut kädet erittäin pahasti, sillä ne jäätyvät nykyään niin vähässä ajassa. En pysty edes ajattelemaan, että olisin pakkassäällä ilman hanskoja! Kameran kanssa ähertäminen on siis haastavaa pakkassäällä.

Tapaninpäivänä lähdettiin perheeni kanssa mummolaan, jonne en ottanut Sofia mukaan. En muista olenko aiemmin kertonut, mutta kerran Sofi on mummolassani käynytkin. Marraskuussa mummollani oli synttärit, jolloin otin Sofin mukaan Kannonkoskelle moikkaamaan sukulaisiani. Nyt Sofi kuitenkin jäi Muurameen painimaan Napin kanssa.

Joulu taisi olla todellista luksusta Sofille, sillä se pääsi touhuamaan koko ajan joko koiran tai ihmisen kanssa sekä sai liikkua vapaasti ulkona, mitä ei voi aina kaupungissa tehdä. Meidän ihmisten lämmin ja iloinen joulufiilis tarttui varmasti Sofiinkin asti. Sofia ei erityisesti kuusi kiehtonut, vaan pikaisen haistelemisen jälkeen neiti jätti sen koko joulun ajaksi rauhaan. Kinkun makuun Sofi pääsi muutaman kerran, ja siitä muodostuikin tytölle aikamoista herkkua. Tyttökoirat painivat kyllä aivan täyttä häkää koko joulun ajan! Se sai ajattelemaan, miten hienoa ja tärkeää olisi, jos kotona asustelisi kaveri tai sisarus. Tapaninpäivän iltana palattuamme takaisin asunnollemme Sofille maistuikin uni mukavasti, koska nukkumista ei neiti ehtinyt kovinkaan paljon joulun aikana harrastaa.

Joulu 2013.

Joulukuvien kotistudio.

Toivottavasti kaikilla oli onnellinen joulu! Toivoo Sofi.

Tämä kuva päätyi tämän vuoden joulukortteihin. Kiitos Henna Vilppulalle!

Ihanaa joulua kaikille! T. Sofi.

Loppukevennys! Eräänä iltana oli koiran ruokasäkki jäänyt vähän liian lähelle pöydän laitaa, joten kävi näin.

P.S. Veljeni kihlattu ja hyvä ystäväni Henna Vilppula otti Sofista nuo ihanat joulukuvat! Hennalla on erittäin kattava ja suosittu ruokablogi, jota voi käydä lueskelemassa (vesi kielellä kuolaten) osoitteessa www.henskis.blogspot.com. Tykkään!

Sofi & hammaskeiju

Ajattelin kertoa teille hieman Sofin hampaidenlähdöstä! Eräs päivä tultuani koulusta kotiin huomasin eteisen lattialla hieman punertavan luun. Silloin jo aavistelin, että olisikohan voinut taas joku hammas irrota Sofin pienestä ja sievästä suusta. Neidiltä on jo aiemmin lähtenyt hampaita, mutta nyt ilokseni huomasin yhden kulmahampaista irronneen! Heti seuraavana päivänä leikkiessäni vetoleikkejä Sofin kanssa, toinen alakulmahammas tarttui leluun kiinni. Nyt siis alakulmikset lähteneet, mutta yläkerran torahampaat istuvat tiukemmassa. Eiköhän nekin sieltä irtoile pikkuhiljaa niin saa neiti kokonaan uuden purukaluston. (Päivityksen nimestä huolimatta heitin hampaan kyllä heti roskiin, en suinkaan antanut hammaskeijun tehdä taikojaan.)

Olen myös löytänyt täydellisen koulutusherkun pentukoulun ensimmäiselle oppitunnille! Nimittäin Sinisen Lenkin! Tiedän, ettei se ole mikään terveellisin vaihtoehto. Kouluttaja kuitenkin huomautti, että namien tulee olla juuri niitä koiran parhaimpia mahdollisia, jotta koulutus onnistuisi. Vaikka hän puhui kaikenlaisista  terveellisimmistäkin vaihtoehdoista, taidan päätyä tähän suomalaisten "ikivihreään" suosikkiin! Haha. Oltiin juuri äsken uimapaikalla, ja Sofi olisi ollut valmis vaikka minkälaisiin tempauksiin yhden pienen makkaranpalan tähden.

Ollaan nyt treenailtu huvikseen jalkojen välistä pujottelua kahdella eri tavalla. Eipä siitä mitään suurempaa hyötyä ole tätä yhteiskuntaa ajatellen, mutta mukavaa yhdessäoloa ja valmentavaa harjoitusta agility-keppejä ajatellen.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Sofi & Superrrrrpostaus!

Moi kaikille ja oikein mukavaa alkanutta joulukuuta! Tai no erittäin hyvässä vauhdissahan tämä kuukausi on jo meneillään. Harmittaa, kun olen pitänyt niin valtavan pitkän tauon blogin kirjoittamisesta! On vain ollut niin valtava kiire ja stressi opiskelujen ja työn yhteensovittamisessa, ja koulutöiden kirjoittamisen jälkeen ei ole ollut energiaa kirjoittaa mitään vapaaehtoisesti! Sofin kanssa ollaan tietty puuhailtu silti kaikennäköistä! :)

Neiti on kasvanut hurjaa vauhtia, ja olenkin jo alkanut katselemaan haikeana aiemmin syksyllä otettuja ”vauvakuvia”. Vaikka sitä pissien lirauttelua sisälle en ikävöi sekuntiakaan! Sofi on siis ollut sisäsiisti jo viikkokaudet. Reilu viikko sitten tein suursiivousta ja laitoin matotkin lattialle tulevan joulun kunniaksi.

Sofi aiemmin syksyllä nauttimassa auringonpaisteesta.

En ole vieläkään päässyt koirapuistoon, mikä harmittaa valtavasti! Haluaisin niin päästä sinne tapaamaan muita koiria, varsinkin pentuja tai pienempikokoisia koiria, joiden kanssa voisi painia. Paljon tuttuja koiria alueellamme tietenkin on jo, ja etenkin yhdestä perhoskoirasta Sofi on saanut kivan leikkikaverin. 

Kasvattaja Heidin tekemä söpö mörkömantteli.

Suurin mullistus Sofin elämässä on varmaankin tuo paksu ja valkea lumipeite ulkona. Sofi rakastaa lunta aivan älyttömästi! Mitä korkeammat nietokset, sitä innokkaammin Sofi hyppii lumeen kuono edellä. Sen lempileikkeihin kuuluu ehdottomasti lumen pyydystäminen, kun minä heittelen sitä Sofin päälle. Siinä huono puoli on, että Sofi kastuu heti ja alkaa palella.

Sofi nauttimassa lumesta järven rannalla.

Eilen oli pentukoulun ensimmäinen kerta, joka oli luento. Koiria ei otettu mukaan luennolle, vaan se oli omistajille tarkoitettu teoriatilaisuus liittyen koiriin ja niiden käyttäytymiseen. Minusta luento oli mielenkiintoinen ja sieltä sai paljon tietoa ja vinkkejä. Alussa oli paljon perusasiaa, joka oli jo erittäin tuttua ja monet kouluttajan kertomat vaiheet ovat meillä onneksi jo menneet ohi. Pentukoulu järjestetään 10 kertaa, joka viikon keskiviikkona. Nyt on kahden viikon joulutauko, mutta tammikuun 2. viikolla startataan sitten Sofin kanssa peruskoulutus! Odotan sitä kyllä innolla, koska sosiaalistaminen muihin koiriin on minulle tosi tärkeää. Sofi on välillä arka uusien koirien kanssa, ja jättäytyy monesti ”karkuun juoksevaksi” osapuoleksi. Muuten tyttö on kyllä ollut koko ajan valtavan rohkea eikä ole pelännyt mitään!  

Jouluun ei tosiaan ole enää kovin montaa yötä. Olenkin jo vähän pohdiskellut Sofille joululahjoja, joita lähden tässä lähipäivinä sitten ostamaan. Haluan ostaa lahjaksi ainakin jonkun aktivointilelun niitä päiviä varten, kun me olemme pidemmän päivän töissä. Lisäksi ostan jonkun toisen upouuden lelun sekä jotain mukavia koulutusnameja. Sofia onkin viime viikkojen aikana jo keretty hemmottelemaan, kun se sai oman joulukalenterin sekä kaksi lämmintä manttelia. Toisen teki kasvattaja Heidi ja toisen minun äitini. Joulukalenterin koirasuklaat ovat olleet erityisesti mieleen. Tuleeko teille lukijoille mieleen jotain, mitä minun kannattaisi ostaa Sofille jouluksi? :)

Faunatarista ostettu koirien joulukalenteri, noin 8€.

Minun äitini taiteilema tyttömäinen, pallokuvioinen mantteli.

Yleisesti ottaen meillä on mennyt tosi hyvin. Sofia on ollut helppo kouluttaa, se on kiltti ja hyväkäytöksinen. Uskon sen olevan seurausta ensinnäkin kasvattajan hyvästä kasvatuksesta, mutta myös siitä, miten paljon meillä on alusta alkaen käynyt vieraita kylässä. Sofi on tottunut ihmisiin ja vilskeeseen. Viime lauantaina täällä oli noin 15 ihmistä pikkujouluja viettämässä ja Sofi oli tietenkin pippaloiden prinsessa! Vain muutamana päivänä on kotoa löytynyt joku ikävä yllätys, kun on tullut koulusta tai töistä. Eräs päivä oli revitty mainoksia ympäriinsä ja toisena päivänä löytyi minun tupsupiponi narunpätkiksi muuttuneena. Joka tapauksessa en voisi toivoa parempaa koiraa itselleni kuin meidän pieni Sofi! <3