Sofi & Eka koulupäivä

Tänään koitti vihdoinkin pentukoulun (varsinaiselta nimeltään perustottelevaisuuskurssi) ensimmäinen käytännön tunti. Tunnit järjestetään noin 2 km kämpiltämme, ja koska sää oli loistava, kävelimme sinne. Kouluttaja neuvoi, että tunnille on tärkeää tuoda koira hieman väsyneenä ja nälkäisenä, jotta se sitten jaksaa paremmin kuunnella ja totella. Siispä pieni lenkki ennen tuntia ei ollut pahitteeksi.

Tunti alkoi klo 16.30. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten Sofi ehti tutustua hieman joihinkin kurssikavereihinkin. Tuolle kyseiselle tunnille osallistuu kuusi erilaista koiraa, joka on kyllä tosi kiva määrä ajatellen Sofinkin hieman arkaa ja ujoa luonnetta. Ei tullut liikaa meteliä ja uusia kavereita kerralla. Koirat olivat hyvin erirotuisia ja -kokoisia, mikä oli myös erittäin mukavaa.

Ensimmäisellä tunnilla keskityttiin paljon koiran sosialistamiseen. Koirien omistajat kiersivät vuoron perään moikkaamassa kaikkia koiria makupalojen avulla. Tämä meni Sofilla erittäin hyvin, koska se niin rakastaa kaikkia ihmisiä. Sitten harjoiteltiin toisen koiran lyhyttä moikkaamista - eli vain lyhyt nuuhkaisu, jonka jälkeen koira oli palattava takaisin omistajan luokse. Tämänkin sujui meiltä, koska Sofi ei koskaan jää aivan vieraan koiran kanssa touhuamaan, vaan tarvitsee tutustumiseen hieman aikaa. Siksi lyhyen nuuskaisun jälkeen Sofi oli helppo kutsua takaisin luokseni. Tässä harjoitteessa saimme kerran kehuja kouluttajaltakin.

Lisäksi treenailtiin istumista niin, että koiraa tulee istumaan aivan jalkojen juureen ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Sofia kiinnosti välillä enemmän maan hiekasta ja purusta lähtevät hajut kuin minun eleeni, joten tätä on syytä treenata kotona. Myöskään kontaktikävely ei vielä suju, mutta kyllä se tästä lähtee. Olen kyllä opettanut Sofia istumaan ja katsomaan silmiini, mutta yleensä silloin olen itsekin kyykyssä. Nyt kun seisoin tai kävelin, ei neiti oikein tajunnut seurata makupalaa katseellaan silmiini saakka.

Lopuksi oli mukava harjoitus, jossa kouluttaja otti koiran ja piti sitä, kun omistaja juoksi selin päin pois. Sitten omistaja kyykistyi ja kutsui koiraansa. Kouluttaja päästi koiran hihnasta ja antoi koiran mennä. Tavoitteena oli tietenkin, että koira juoksisi suoraan omistajansa luokse, joka sitä juuri kutsui. Sofi toimi tässä täydellisesti, juoksi iloisesti ja reippaasti luokseni suoraa tietä, eikä onneksi lähtenyt muita haistelemaan. Tästä harjoitteesta on muutama (huonolaatuinen) kuvakin:

Tässä kouluttaja pitelee Sofia minun kävellessä selin pois. Muut koirat odottavat vuoroaan hallin seinustalla.

Kyykistyttyäni huudan Sofia luokseni ja siellä neiti jo iloisesti maiskuttaakin namupalaa. :)

Näin siis sujui mallioppilaamme ensimmäinen koulupäivä! :)