Sofi & Treffailua

Reilun viikon aikana ollaan nähty paljon erilaisia koiria, joiden kanssa ollaan yhdessä puuhasteltu. Voidaan siis todeta, että Sofilla on ollut ennätysmäärä treffejä tässä lähiaikoina! Suosittu tyttö!

Sunnuntaina 24.2. Lähdimme tapaamaan kaveriani ja hänen kahta englanninspringerspanieliaan, Nadaa ja Viljaa. Jätimme aikuisen Nadan sisälle, jotta pennut pääsisivät keskenään leikkimään ulos. Lenkkeilimme järven jäällä, jossa Sofi ja Sofia hieman nuorempi Vilja riehuivat ja ajoivat toisiaan takaa.

Maanantaina 25.2. Olin sopinut tapaamisen erään tytön ja hänen kahden shelttinsä kanssa lenkkeilyn merkeissä. Tyttö otti minuun yhteyttä sen jälkeen, kun olin kysellyt Facebookissa Shetlanninlammaskoirat-ryhmässä, onko Jyväskylässä ketään, joka haluaisi tavata meidät. Kävimme järven jäällä piiiiitkällä lenkillä, jotta koirat saivat taas juosta vapaasti. Sofi ja 10kk ikäinen Rambo tulivat erittäin hyvin juttuun, ja he eivät olisi väsähtäneet leikkeihinsä varmaan koskaan. Tytön toinen sheltti, Kassu, oli jo yhdeksän vuoden ikäinen ja siksi vähän rauhallisempi tapaus. Se tykkäsi mieluummin tassutella itsekseen kuin että olisi lähtenyt mukaan pentujen rientoihin. En saanut shelteistä kuvia, koska olimme liikenteessä työvuorojemme jälkeen ja siksi olikin jo niin pimeä.

Tiistaina 26.2. Aurinko paistoi mahtavasti ja vapaapäiväni kunniaksi lähdimme Sofin kanssa pitkälle jäälenkille. Tapasimme jäällä sattumalta pentukoulusta lintukoiran, Aavan, omistajansa kanssa. Aava on kuitenkin niin paljon Sofia suurempi, että sitä neitimme ikävä kyllä pelkää, ja paljon. Aava juostessa kaukaa luoksemme Sofi olikin yllättävän rohkea - se ryntäsi tervehtimään Aavaa. Loppujen lopuksi Sofi kuitenkin itki ja inisi jalkojeni juuressa, kun Aava yritti niin innokkaasti leikkiä.

Keskiviikkona 27.2. Vuorossa oli pentukoulun viimeinen kerta ennen koetta. Tällä  kerralla kerrattiin aiemmin opiskeltuja asioita. En valitettavasti päässyt töideni takia osallistumaan, mutta onneksi avomieheni vei Sofin tunnille. Kuulemma tosi hyvin oli mennyt kaikki jutut!

Lauantaina 2.3. Vein Sofin hoitoon "mummolaan" Muurameen appivanhempieni luokse. Avomieheni oli viikonlopun reissussa, joten asustelimme Sofin kanssa kahdestaan. Pelaan lacrossea ja joukkueellamme oli lauantaina peli sekä saunailta työpäiväni jälkeen, joten Sofi olisi jäänyt mahdottoman pitkäksi ajaksi yksin. Siispä ajattelin Sofin viihtyvän parhaiten Suomenlapinkoiran Napin kanssa. Itsekin oli paljon helpompi keskittyä omiin menoihin, kun tiesin Sofin olevan hyvässä hoidossa - eikä yksin kotona.

Sunnuntaina 3.3. Oli jälleen aivan mahtava auringonpaiste ja hanget kantoivat! Vietettiin Sofin kanssa aikaa Muuramessa Riihijärvellä sekä Päijänteellä.

Muuten ollaan otettu vähän rennommin. Muutamia kertoja ollaan nähty paria tosi kivaa koiraa, jotka asuvat tällä samalla asuinalueella. Etenkin Jasun kanssa Sofi rakastaa juoksennella ja koirat tapaavatkin onneksi usein Jyväsjärven jäällä leikkien merkeissä:

Tänään onkin minun syntymäpäiväni, jolle sopivasti varattiin aika pentukoulun loppukokeelle! Koe on siis tänään klo 16.30. Toivonkin, että Sofi antaisi minulle sellaisen ihanan synttärilahjan, että tekisi kiltisti kaikki jutut siellä kokeessa. Wish us luck!

Sofi & Viikon touhut

Heips! Tällä viikolla minulla oli onneksi vähän rennompi viikko-ohjelma, joten ehdin viettää paljon aikaa Sofin kanssa. Lenkeillä neiti osaa nykyään käyttäytyä jo tosi hyvin, sipsuttelee nätisti minun vierelläni. Olen myös ollut aistivinani, että Sofi olisi saanut lisää rohkeutta uusien koirien kanssa, sillä tosi reippaasti mennään haistelemaan ja leikkimään vastaantulijoiden kanssa.

Sofi on saanut lähiaikoina myös paljon kehuja vastaantulijoilta. Monet koiranomistajat ovat kehuneet shelttineitiämme muun muassa kauniiksi, nätiksi ja söpöksi! Moni on myös kysellyt kiinnostuneena rodusta. Eräs nainen sanoi, että olen varmasti käynyt jollain kurssilla Sofin kanssa, sen verran hienosti Sofi otti minuun kontaktia hänen mielestään. Tuollaisia kehuja on tottakai valtavan ihanaa kuulla, suuri ja vilpitön kiitos vain kaikille heille, jotka ovat päiviämme piristäneet! Juuri tänään mietin, miten paljon Sofi on sosialistanut myös minua, sillä päivittäin tulee juteltua paljon enemmän uusien ihmisten kanssa kuin ennen. Oikein nautin siitä, kun saan kysellä vieraiden ihmisten arjesta koiriensa kanssa. Myös pienten lasten äitien kanssa on tullut juteltua koiran ja lapsen välisestä suhteesta. Mihin kaikkeen kulutinkaan ennen kaiken sen ajan, jonka nykyään vietän koiranpentuni kanssa pihalla? Varmasti johonkin paljon turhempaan.

Keskiviikkona olimme jälleen pentukoulussa. Tunnin aluksi tsekattiin kotitehtävät, jotka menivät meillä aika mallikkaasti. Seuraamis-harjoituksissa huomasin kuitenkin, että meillä oli Sofin kanssa vaikeuksia Stop-käskyn kanssa. En saanut Sofia nätisti perusasentoon viereeni, kunnes ohjaaja antoi vinkkejä ja neuvoja. Täällä kotona harjoitellessa se onkin alkanut sujumaan hienosti. Muita tunnilla käsiteltyjä aiheita olivat esimerkiksi maahanmeno perusasennosta ja hyppy kontaktikävelyssä esteen yli. Lopuksi selvisi, miksi tunnille oli käynyt käsky ottaa lelut mukaan - kävimme läpi lelun noutamista. Sama jatkunee ensi viikolla. Lelun noutaminen on kotona ollut aivan selviö - sitä noudetaan, vedellään, heitellään ja rieputetaan. Tunnilla asia ei kuitenkaan tuntunut olevan kaikille koirille itsestäänselvyys. Sofikin pudotti lelun muutaman kerran matkan varrelle, mutta onneksi pudotti sen myös lopuksi eteeni. Tunnilta ei muuta erityistä nyt tule mieleeni, paitsi että kävellessämme pois kurssilta, ulkona oli aivan jäätävän hirmuinen myräkkä! Inhotti kyllä niin paljon kävellä niin pitkä matka, kun oltiin jo paleltu tunti kurssilla. Ehkä joku kerta aionkin kokeilla bussilla köröttelyä Sofin kanssa jos vastaavanlainen sää on. Muuten kurssille kävely toimii tosi kätevänä "lämmittelynä", niin tunnilla maltetaan paremmin keskittyä. Lenkki tunnin jälkeen taas on sellaista jälkijäähdyttelyä. Saa pentukin taas vähän vapaammin liikkua tunnin tottelemisen jälkeen, hihi.

Muuten ollaan vietelty ihan tavallista arkea. Ja se koiran arki vaikuttaakin erittäin rennolta ja leppoisalta - nukkumista, syömistä, juomista, leikkimistä, ulkoilua ja muuta touhuilua. Vähän ollaan myös orientoiduttu näyttelykäyttäytymiseen, sillä 20. huhtikuuta olisi tarkoitus menettää "näyttelyneitsyys" shelttien erikoisnäyttelyssä Nurmijärvellä. Näyttelyn järjestävät Etelä-Suomen Shetlanninlammaskoirat yhteistyössä Shetlanninlammaskoirat Ry:n kanssa.

Tuolla se neiti mutustelee sellaista jättiluuta ja taidankin nyt lähteä käyttämään sitä pissalla ennen nukkumaanmenoa. Adios! :)

Sofi & pentukoulun toinen tunti

Keskiviikkona koitti pentukoulun toinen kerta. Tunnilla käydyt harjoitukset olivat:

1. Hampaiden tutkiminen
2. Kontaktikävely muiden koirien ohitse pujotellen
3. Perusasento eli istuminen omistajan vasemmalla puolella
4. Luoksetulo, kun omistaja on piilossa ja muut koirat matkan varrella
5. Luoksetuloja ja katsekontakteja eri tavoilla

Vaikka olemme kontaktikävelyä treenailleet jo jonkin verran, se on osoittautunut vaikeaksi sisäistää. Ehkä sitten tuhansien toistojen jälkeen...

Muuten koulussa oli tosi mukavaa ja Sofi onnistui hienosti etenkin ottamaan kontaktia minuun ja tottelemaan. Wau mikä tyttö! :)

Sofi & Eka koulupäivä

Tänään koitti vihdoinkin pentukoulun (varsinaiselta nimeltään perustottelevaisuuskurssi) ensimmäinen käytännön tunti. Tunnit järjestetään noin 2 km kämpiltämme, ja koska sää oli loistava, kävelimme sinne. Kouluttaja neuvoi, että tunnille on tärkeää tuoda koira hieman väsyneenä ja nälkäisenä, jotta se sitten jaksaa paremmin kuunnella ja totella. Siispä pieni lenkki ennen tuntia ei ollut pahitteeksi.

Tunti alkoi klo 16.30. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten Sofi ehti tutustua hieman joihinkin kurssikavereihinkin. Tuolle kyseiselle tunnille osallistuu kuusi erilaista koiraa, joka on kyllä tosi kiva määrä ajatellen Sofinkin hieman arkaa ja ujoa luonnetta. Ei tullut liikaa meteliä ja uusia kavereita kerralla. Koirat olivat hyvin erirotuisia ja -kokoisia, mikä oli myös erittäin mukavaa.

Ensimmäisellä tunnilla keskityttiin paljon koiran sosialistamiseen. Koirien omistajat kiersivät vuoron perään moikkaamassa kaikkia koiria makupalojen avulla. Tämä meni Sofilla erittäin hyvin, koska se niin rakastaa kaikkia ihmisiä. Sitten harjoiteltiin toisen koiran lyhyttä moikkaamista - eli vain lyhyt nuuhkaisu, jonka jälkeen koira oli palattava takaisin omistajan luokse. Tämänkin sujui meiltä, koska Sofi ei koskaan jää aivan vieraan koiran kanssa touhuamaan, vaan tarvitsee tutustumiseen hieman aikaa. Siksi lyhyen nuuskaisun jälkeen Sofi oli helppo kutsua takaisin luokseni. Tässä harjoitteessa saimme kerran kehuja kouluttajaltakin.

Lisäksi treenailtiin istumista niin, että koiraa tulee istumaan aivan jalkojen juureen ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Sofia kiinnosti välillä enemmän maan hiekasta ja purusta lähtevät hajut kuin minun eleeni, joten tätä on syytä treenata kotona. Myöskään kontaktikävely ei vielä suju, mutta kyllä se tästä lähtee. Olen kyllä opettanut Sofia istumaan ja katsomaan silmiini, mutta yleensä silloin olen itsekin kyykyssä. Nyt kun seisoin tai kävelin, ei neiti oikein tajunnut seurata makupalaa katseellaan silmiini saakka.

Lopuksi oli mukava harjoitus, jossa kouluttaja otti koiran ja piti sitä, kun omistaja juoksi selin päin pois. Sitten omistaja kyykistyi ja kutsui koiraansa. Kouluttaja päästi koiran hihnasta ja antoi koiran mennä. Tavoitteena oli tietenkin, että koira juoksisi suoraan omistajansa luokse, joka sitä juuri kutsui. Sofi toimi tässä täydellisesti, juoksi iloisesti ja reippaasti luokseni suoraa tietä, eikä onneksi lähtenyt muita haistelemaan. Tästä harjoitteesta on muutama (huonolaatuinen) kuvakin:

Tässä kouluttaja pitelee Sofia minun kävellessä selin pois. Muut koirat odottavat vuoroaan hallin seinustalla.

Kyykistyttyäni huudan Sofia luokseni ja siellä neiti jo iloisesti maiskuttaakin namupalaa. :)

Näin siis sujui mallioppilaamme ensimmäinen koulupäivä! :)