Sofi puoli vuotta

Tänään Sofi täyttää virallisesti kuusi kuukautta eli puoli vuotta! <3 Onneksi olkoon tyttöni! :)

Eräs aamu jäällä auringon noustessa. :)

Sofi & Kilpailun voitto

Eilen minua odotti sähköpostissa erittäin iloinen yllätys! Nimittäin Sofi oli voittanut Etelä-Suomen shetlanninlammaskoirat Ry:n järjestämässä kuvakilpailussa, jossa valittiin kuvia vuoden 2013 seinäkalenteriin. Tuossa loppuvuodesta joku taisi mainostaa kilpailua Shelttiryhmässä Facebookissa, jolloin päätin osallistua siihen lähettämällä Sofista vain yhden joulukuvan, jota käytin myös joulukorteissa. Ajattelin heti, että ei me voida pärjätä, koska kuvakin kävisi vain joulukuun kohdalle.

Olinkin sitten unohtanut lahjakkaasti koko kilpailun, kunnes eilen sähköpostiini oli ilmestynyt viesti, jossa meitä onniteltiin kalenteriin pääsystä! :) Wuhuu, siellä se meidän Miss Joulukuu nyt poseeraa shelttikalenterissa! <3 Nuo kaikki koirat tuossa kalenterissa näyttävät kyllä niin ihanilta ja valloittavilta! Kalenteriin oli muutenkin valittu tosi osuvia kuvia - juuri kyseisiin kuukausiin sopivia maisemiltaan ja tunnelmiltaan.

Kalenterin voi käydä katsastamassa tässä osoitteessa: http://etelasuomensheltit.net/PDF/Kalenteri2013v21.pdf . Sen voi myös tulostaa omaan käyttöön!

Sitten vielä pari kuvaa tilanteesta, kun yhtenä iltana Sofi niin söpösti makoili sohvalla tuon pehmolelun kanssa!

Sofi makoilemassa pehmopupun kanssa. :)

Sitten pupu onkin jo Sofin suussa. :D

Sofi & Eka koulupäivä

Tänään koitti vihdoinkin pentukoulun (varsinaiselta nimeltään perustottelevaisuuskurssi) ensimmäinen käytännön tunti. Tunnit järjestetään noin 2 km kämpiltämme, ja koska sää oli loistava, kävelimme sinne. Kouluttaja neuvoi, että tunnille on tärkeää tuoda koira hieman väsyneenä ja nälkäisenä, jotta se sitten jaksaa paremmin kuunnella ja totella. Siispä pieni lenkki ennen tuntia ei ollut pahitteeksi.

Tunti alkoi klo 16.30. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten Sofi ehti tutustua hieman joihinkin kurssikavereihinkin. Tuolle kyseiselle tunnille osallistuu kuusi erilaista koiraa, joka on kyllä tosi kiva määrä ajatellen Sofinkin hieman arkaa ja ujoa luonnetta. Ei tullut liikaa meteliä ja uusia kavereita kerralla. Koirat olivat hyvin erirotuisia ja -kokoisia, mikä oli myös erittäin mukavaa.

Ensimmäisellä tunnilla keskityttiin paljon koiran sosialistamiseen. Koirien omistajat kiersivät vuoron perään moikkaamassa kaikkia koiria makupalojen avulla. Tämä meni Sofilla erittäin hyvin, koska se niin rakastaa kaikkia ihmisiä. Sitten harjoiteltiin toisen koiran lyhyttä moikkaamista - eli vain lyhyt nuuhkaisu, jonka jälkeen koira oli palattava takaisin omistajan luokse. Tämänkin sujui meiltä, koska Sofi ei koskaan jää aivan vieraan koiran kanssa touhuamaan, vaan tarvitsee tutustumiseen hieman aikaa. Siksi lyhyen nuuskaisun jälkeen Sofi oli helppo kutsua takaisin luokseni. Tässä harjoitteessa saimme kerran kehuja kouluttajaltakin.

Lisäksi treenailtiin istumista niin, että koiraa tulee istumaan aivan jalkojen juureen ja ottaa katsekontaktin omistajaansa. Sofia kiinnosti välillä enemmän maan hiekasta ja purusta lähtevät hajut kuin minun eleeni, joten tätä on syytä treenata kotona. Myöskään kontaktikävely ei vielä suju, mutta kyllä se tästä lähtee. Olen kyllä opettanut Sofia istumaan ja katsomaan silmiini, mutta yleensä silloin olen itsekin kyykyssä. Nyt kun seisoin tai kävelin, ei neiti oikein tajunnut seurata makupalaa katseellaan silmiini saakka.

Lopuksi oli mukava harjoitus, jossa kouluttaja otti koiran ja piti sitä, kun omistaja juoksi selin päin pois. Sitten omistaja kyykistyi ja kutsui koiraansa. Kouluttaja päästi koiran hihnasta ja antoi koiran mennä. Tavoitteena oli tietenkin, että koira juoksisi suoraan omistajansa luokse, joka sitä juuri kutsui. Sofi toimi tässä täydellisesti, juoksi iloisesti ja reippaasti luokseni suoraa tietä, eikä onneksi lähtenyt muita haistelemaan. Tästä harjoitteesta on muutama (huonolaatuinen) kuvakin:

Tässä kouluttaja pitelee Sofia minun kävellessä selin pois. Muut koirat odottavat vuoroaan hallin seinustalla.

Kyykistyttyäni huudan Sofia luokseni ja siellä neiti jo iloisesti maiskuttaakin namupalaa. :)

Näin siis sujui mallioppilaamme ensimmäinen koulupäivä! :) 

Sofi & Murkkuikä?

Tajusin muutama päivä sitten, että yhä niin pienenä pentuna pitämäni Sofi täytti jonkin aikaa sitten puoli vuotta! <3 Aika on mennyt todella nopeasti. Kohta sitä ollaankin jo ihan aikuisen koiran mitoissa!

Loppiaisen kunniaksi harrastin Sofin kanssa tyttöjen juttuja - järjestin neidille kunnon kauneushoitolan. Harjasimme hampaat, kampasimme ja harjasimme kiiltävän turkin sekä teimme "korvaremontin". Olen stressannut paljon shelttien korvien oikeasta asennosta ja yrittänyt parhaani saada Sofille ns. täydelliset sheltin korvat. Tänään irrotin viimeisetkin liiman rippeet Sofin korvista - nyt näyttävät ainakin symmetrisiltä toisiinsa nähden. Toivottavasti ne ovat nyt priimaa!

Sitten otettiin Sofista puolivuotismitat:
Korkeus 34,7 cm
Paino 6,3 kg

Iltapäivän vietimmekin järven jäällä :)

P.S. Sofilla on varmaan jonkinlainen murkkuikä päällä! Eräs ilta se repi tyynyn irti pedistään ja alkoi pökkimään sitä kuin joku uros. Taitaa olla meidän neidillä vähän sukupuoli hukassa, etsii itseään ihmetellen mikä oikein on! *haha* Sitten lauantaina tultuani töistä kotona odotti kunnon värisuora - pissa ja kakka valkoisella matolla sekä oksennus sohvalla. Joo-o... Kyllä se tästä!

Sofi & Uusivuosi 2013

Eilen hyvästeltiin vuosi 2012! Vuoden ehdottomasti tärkein ja muistettavin kohokohta oli Sofin syntyminen ja saapuminen elämääni. En  voisi toivoa parempaa koiraa kuin Sofi.

Etukäteen vähän jouduin jännittämään, miten Sofin ensimmäinen uudenvuodenaatto menisi, koska rakettien pauke saattaa usein saada kotieläimet paniikkiin. Ainakin perheeni kissat yleensä majoittuvat koko illaksi saunaan turvaan eivätkä osaa nukkua yhtään. Suureksi ilokseni pauke ja räjähtely ei edes kuulunut asuntomme sisälle, joten Sofi sai olla koko illan rauhallisin mielin. Meillä oli myös kavereita kylässä, joten Sofin huomion vei ehdottomasti mielenkiintoiset vieraat ja heidän huomionosoituksensa. Myös musiikki ja herkut auttoivat. Ulkona kaikista kimeimpiä ääniä aiheuttavat raketit saivat Sofin pelästymään hieman, mutta muuten meni kyllä loistavasti.

Sitten vähän vanhempia tapahtumia. Viikonloppuna minulla oli vihdoinkin vapaata töistä, joten sain viettää kunnolla aikaa Sofin kanssa. Lauantaille sattui vieläpä mahtava sää, joten lähdettiin järven jäälle lenkille. Jäällä on niin ihana lenkkeillä, kun Sofikin saa liikkua vapaasti.

Huolestuin viime viikolla, kun huomasin Sofin hampaita katsoessani, että yksi kulmahampaista oli kasvamassa alkuperäisen viereen. Päätin soittaa eläinlääkärille varatakseni ajan hampaanpoistoon - hoitaja kyseli lisätietoja Sofista, rodusta ym. ja oli sitä mieltä, ettei hammas lähde enää itsestään. Hampaanpoiston olisi ollut määrä tapahtua huomenna. Onnekseni hammas irtosi puhelinsoittoa seuranneena yönä, joten pystyin peruuttamaan koko jutun. Olen kyllä erittäin helpottunut, että operaation sai peruuttaa, Sofi olisi kuitenkin jouduttu nukuttamaan ja muutenkin koko homma olisi varmaan tullut kalliiksi.

Tänään onkin uuden vuoden ensimmäinen päivä, ja mahtavilla fiiliksillä odotan, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti mielettömästi erilaisia ihania hetkiä rakkaan koirani kanssa. Uudenvuodenlupaukseni onkin huolehtia Sofista parhain mahdollisin keinoin. Onhan se vaan niin ihana tyttö!

Onnellista uutta vuotta 2013 jokaiselle!

Sofi & Ensimmäinen Joulu

Ette arvaakaan miten kauan olin odottanut joulua! Vihdoinkin se sitten koitti, ja nyt ajattelin kertoa teille vähän perheemme ja erityisesti Sofin joulunvietosta. Varauduin Sofin ensimmäiseen jouluun muun muassa ostamalla neidille muutamia joululahjoja ja leipomalla koirien pipareita!

Ainakin Mustista ja Mirristä pystyy ostamaan noita säilykkeitä, joita on siis myös pennuille tarkoitettuja! Minun ystäväni osti tämän säilykkeen Sofille pikkujoululahjaksi. Säilykkeen sekaan lisätään jauhoja sekä hieman öljyä.

Taikinaa sekoitetaan niin kauan kunnes se muistuttaa oikeaa piparkakkutaikinaa.

Valmis taikina kaulitaan pöydälle ohueksi levyksi.

Lopuksi kaulitusta taikinasta voidaan joko pipakakkumuoteilla tai itse veitsellä leikaten tehdä erilaisia kuvoita. Piparit paistetaan uunissa, kunnes ne ovat ruskeita ja rapeita.

 Minulla oli vielä aatonaattona työvuoro, mutta heti sen jälkeen pakkasimme mukaan kaikki laukut, lahjat ja herkut sekä ahtauduimme autoon neljän ihmisen (minä, avomieheni, veljeni ja hänen kihlattunsa) ja koirani Sofin kesken, kohteenamme Muurame.

Koska meillä on kissoja, jotka eivät vielä ole oikein omaksuneet Sofin innokasta ja räiskyvää luonnetta, oli Sofin joulunvietto pääosin avomieheni perheen luona, jossa asustelee siis myös sen lappalaiskaveri Nappi.
Ensimmäisenä yönä Sofi ei ollut malttanut nukkua juuri ollenkaan, vaan koirat peuhasivat keskenään ja herättelivät herrasväkeä vähän väliä. 

Aattona Sofi käväisi moikkaamassa kissoja sekä availemassa kanssani lahjoja. Olin hankkinut Sofille muutaman lelun sekä lumihiutaleen muotoisia herkkuluita. Äitini oli ostanut mikrokuitupyyhkeen karvan putsaamista varten, yhden lihantuoksuisen purulelun sekä ihanan vaaleanpunaisen "toppatakin", joka on valitettavasti aika iso. Pitääpi katsoa, jos sitä voisi vähän ompelukoneella pienentää. Avomieheni äiti oli myös ostanut söpön lelun, jonka sabotoiminen on jo onnistuneesti suoritettu.

Sofin lahjoja paketoituina.

Sofin joululahjat. Kuonokin vähän pilkistää vasemmalta, kun piparit houkuttelivat niin kovasti.

Joulupäivänä käytiin Sofin kanssa aurinkoisessa ja jäisessä talvisäässä tutustumassa Muuramen maaseutuun sekä peuhattiin muuten vain takapihallamme. Harmi, kun koko joulun ajan oli jäätävän kylmä! Sen takia en pystynyt kuviakaan ottamaan ulkona, enkä kyllä kameraa edes ulos kantanut. Minulla on varmaan joskus menneisyydessä paleltunut kädet erittäin pahasti, sillä ne jäätyvät nykyään niin vähässä ajassa. En pysty edes ajattelemaan, että olisin pakkassäällä ilman hanskoja! Kameran kanssa ähertäminen on siis haastavaa pakkassäällä.

Tapaninpäivänä lähdettiin perheeni kanssa mummolaan, jonne en ottanut Sofia mukaan. En muista olenko aiemmin kertonut, mutta kerran Sofi on mummolassani käynytkin. Marraskuussa mummollani oli synttärit, jolloin otin Sofin mukaan Kannonkoskelle moikkaamaan sukulaisiani. Nyt Sofi kuitenkin jäi Muurameen painimaan Napin kanssa.

Joulu taisi olla todellista luksusta Sofille, sillä se pääsi touhuamaan koko ajan joko koiran tai ihmisen kanssa sekä sai liikkua vapaasti ulkona, mitä ei voi aina kaupungissa tehdä. Meidän ihmisten lämmin ja iloinen joulufiilis tarttui varmasti Sofiinkin asti. Sofia ei erityisesti kuusi kiehtonut, vaan pikaisen haistelemisen jälkeen neiti jätti sen koko joulun ajaksi rauhaan. Kinkun makuun Sofi pääsi muutaman kerran, ja siitä muodostuikin tytölle aikamoista herkkua. Tyttökoirat painivat kyllä aivan täyttä häkää koko joulun ajan! Se sai ajattelemaan, miten hienoa ja tärkeää olisi, jos kotona asustelisi kaveri tai sisarus. Tapaninpäivän iltana palattuamme takaisin asunnollemme Sofille maistuikin uni mukavasti, koska nukkumista ei neiti ehtinyt kovinkaan paljon joulun aikana harrastaa.

Joulu 2013.

Joulukuvien kotistudio.

Toivottavasti kaikilla oli onnellinen joulu! Toivoo Sofi.

Tämä kuva päätyi tämän vuoden joulukortteihin. Kiitos Henna Vilppulalle!

Ihanaa joulua kaikille! T. Sofi.

Loppukevennys! Eräänä iltana oli koiran ruokasäkki jäänyt vähän liian lähelle pöydän laitaa, joten kävi näin.

P.S. Veljeni kihlattu ja hyvä ystäväni Henna Vilppula otti Sofista nuo ihanat joulukuvat! Hennalla on erittäin kattava ja suosittu ruokablogi, jota voi käydä lueskelemassa (vesi kielellä kuolaten) osoitteessa www.henskis.blogspot.com. Tykkään!

Sofi & hammaskeiju

Ajattelin kertoa teille hieman Sofin hampaidenlähdöstä! Eräs päivä tultuani koulusta kotiin huomasin eteisen lattialla hieman punertavan luun. Silloin jo aavistelin, että olisikohan voinut taas joku hammas irrota Sofin pienestä ja sievästä suusta. Neidiltä on jo aiemmin lähtenyt hampaita, mutta nyt ilokseni huomasin yhden kulmahampaista irronneen! Heti seuraavana päivänä leikkiessäni vetoleikkejä Sofin kanssa, toinen alakulmahammas tarttui leluun kiinni. Nyt siis alakulmikset lähteneet, mutta yläkerran torahampaat istuvat tiukemmassa. Eiköhän nekin sieltä irtoile pikkuhiljaa niin saa neiti kokonaan uuden purukaluston. (Päivityksen nimestä huolimatta heitin hampaan kyllä heti roskiin, en suinkaan antanut hammaskeijun tehdä taikojaan.)

Olen myös löytänyt täydellisen koulutusherkun pentukoulun ensimmäiselle oppitunnille! Nimittäin Sinisen Lenkin! Tiedän, ettei se ole mikään terveellisin vaihtoehto. Kouluttaja kuitenkin huomautti, että namien tulee olla juuri niitä koiran parhaimpia mahdollisia, jotta koulutus onnistuisi. Vaikka hän puhui kaikenlaisista  terveellisimmistäkin vaihtoehdoista, taidan päätyä tähän suomalaisten "ikivihreään" suosikkiin! Haha. Oltiin juuri äsken uimapaikalla, ja Sofi olisi ollut valmis vaikka minkälaisiin tempauksiin yhden pienen makkaranpalan tähden.

Ollaan nyt treenailtu huvikseen jalkojen välistä pujottelua kahdella eri tavalla. Eipä siitä mitään suurempaa hyötyä ole tätä yhteiskuntaa ajatellen, mutta mukavaa yhdessäoloa ja valmentavaa harjoitusta agility-keppejä ajatellen.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!